Noniin tutot, nyt Meine Kleine hommelimaine!

Tällä kertaa on vuorossa tämmöinen martta-edition. Muri ja Maura ovat marttoja, tai ehkäpä ex-sellaisia. Tai ainakin yritys karistaa marttaus on kova karski. Martta on sellainen lajike, että sellaiseksi ei synnytä, vaan elämän kiemurat ajavat siihen kierouteen. Marttojen peruspiirre on katkeruus, syvä ja palava sellainen. Ennen vanhaan hippamissa oli pientä draamanpoikasta, kun oli asetelma martat vastaan amppelikukat. Jos ette tiedä amppelikukkia, niin kuuklettakkaa! Sitä me ei itsekään tiedetä, miten ne amppelikukat liittyy tähän aiheeseen.

Tässä vähän selitystä teille pikku pellervoille. Eli me martat aina ennen hippamissa mentiin nurkkaan katkeroitumaan, ja rest of the groupin teki mieli mukiloida meikämanneja nassukkaan. Siellä nurkassa me sitten uitiin itsesäälissä ilman uimarenkaita niinkuin porsaan potkat. Marttojen itsesääli-momentin kruunasi aina Lana Del Reyn Born to die -biitti, joka onkin marttojen virallinen valitusvirsi. Katsokaas kun sen virren alku kuulostaa ihan siltä kuin vanha mursutantta lahnaisi jäälohkareen päällä masiksessa.

Mutta kyllä me ollaan vähän ryhdistäydytty eikä olla niin katkeria marttoja enää. "Virheist oppii ja kokemus karttuu." - Pikku G, we miss ya. Kun se kossi katto meit syväl silmiin konsertissa vuonna kakstuhaatkolome, emme tienneet paremmasta. Sen vihreet suklaasimmut sparklas stagella, ja ehkä joku muukin sparklas. Me ollaan nuoriso, ja vanhainkois me ollaan muoriso. Siinä teille pient elämänvilosoviaa. Mutta se siitä keikistelijä-geestä, nyt on hoppu jatkaa etiäppäi ettei nupit mee lakkoon.

Rakkaus on ihana ja lämmin asia. Kaunis, koskettava, herkkä, suojaamaton, viaton. Meidän kohdalla "Rakkaus on ♪ ♫"... mika rakkaus? Elämän tuskaa *Cheekin "ah" tähän kohtaan* Voi ku sitä höpsöä rakkautta voisi päästä paijaamaan ja ei päästäisi ikuna irti. Rakkautta kiitos. Ehkä se viel joku päevä saapastellee pirttiin kukkaset käes, kuha ei vaan rukkaset.

Tännään oli vähän tämmönen hommelimainen postinki. Tähän loppuun vähän vielä todistetta Murin viksusta ja vinksahtaneesta ajatuksenjuoksusta: "Määki yleensä aattelen niistä hommeleista silleen hommelimaisesti, mutta joskus taas ajattelen siitä hommelista hommelimaisemmin, you know."

Siinon kaikki mitä meil on antaa. Viimeks annettiin näin paljon vuonna seitkeetkolome.

T. Muri & Maura, ja Muura henges mukana

Ps. Muistakkaa kommentoija pikku patalaput, tai muuten Elma-mummo tulloo ja vettää turpiin!

Noniin tutot, nyt kieli hörhöilee!

Meillä tuli yhtäkkiä semmonen tosi positiivinen fiilinki, ja nyt tekkee mieli kehua immeisiä laidasta laitaan, ja myös semmosia vähemmän immeisiä tietenkin.

Kyllä se nyt häätyy alottaa steineropettajista. Uuh iihhania sympaattisia olentoja. Yksi opettaja on meidän oikea silmäterä, ihan kyllikin huumorintajuinen ja aina valmis auttamaan.

Sitten onkin vuorossa Mimmi ja Terri. No vitsi vain, ei niissä ole mitään hyviä puolia.

Krista Kosonen, siinä on misukka meidän mieleen... Ollaan vähän kateellisia, kun se on niin kaunis ja vielä hauskakin. Toinen uuh-koomikko on Aku Hirviniemi, varsin miellyttävä pojanklopiainen. Ja Jussi Vatanen, ei kai sitä voi katella muuta kun sillä silmällä. Harry Potter aka Daniel Radcliffe on semmonen miekkonen, että eihän sitä viiti ees kuvailla, ettei heikompia ala hirvittää.

Ison kehuvyöryn ansaitsevat myös hyväsydämiset mummot ja papat. Se on niin awww-effektin aiheutavaa, kun joku tulee varoittamaan vaikka liukkaasta tiestä.

Ruokapuolelta täytyy kyllä ylistää pekonipastaa ja Murin pannukakkuja. Kielen saa hörhöilemään myös rullakebaba ja hesemuona. Hesestä tulikin mieleen, että siellä kumajaa aina toisinaan todella ihku vartijamiekkonen, joka tekisi mieli laittaa käsirautoihin. Hän on meidän koulun entinen oppilas, mut siis ei me voida kertoo kuka.

Mikael Gabrielin (feat. Brask) biisi Kipua on erittäin hyvä. Hän ymmärtää idean, sanat on makiat. Kuunnelkaa se biisi. Joskus kannattaa kuulemisen sijaan kuunnella. Toinen kehut ansaitseva biisi on kyllä ehdottomasti Silakka-apajalla. Siinä on enemmän tunnelmaa kuin missään muussa biitissä.

Sitten hypätäänkin eläinmaailmaan. Sehän on selvää, että ahmat on meidän suosikkeja. Joskus kun näkisi oikein viimisen päälle tyylikkään ahmaurhon luonnossa, niin kamerathan siinä kaivettaisi heti taskusta yhteispotrettia varten. Ja toinen kiehtova eläin on susi. Se on semmonen sexyn salaperäinen härpikkä.

Ja tottakai kehut ansaitsevat myös päämaja ja hippamat. Päämaja on kuin toinen koti ja vaikka hippamat feilaakin joskus aika pahasti, niin kyllä ne on semmonen syömmen asia.

Metsissä ja muutenkin luonnossa vaeltelemisessa on sitä jotain. Me ei tulla ikinä unohtamaan ysiluokan vaellusta. Sinnekin kyllä mahtui draamaa, mikä ei ole mikään yllätys, viisikon kolmikko kun on kyseessä. Joskus me kyllä lähdetään uudestaan lapin perukoille kolmestaan. Viimekesänä kun pyöräiltiin se "500 km", niin tänä talvena voisi olla vuorossa 500 km hiihtäen.

Kyllähän näitä kehuttavia immeisiä ja asioita löytyisi loputtomiin mutta tässäpä nyt sekalaista settiä. Muistakaa tyäret ja pojankoltiaiset, että kannattaa etsiä kaikista aina ne parhaat puolet.

Ps. Aina oomma perustaneet myös oravapipoista ja muumikelloista...

T. Muri, Muura & Maura

Noniin tutot, nyt eksytään thai-tiskille!

Nyt rupesi nyppimään. Ei tämmönen vetele, on aika ottaa ittiä niskasta kiinni. Ohan tämä meiän touhu vähän semmosta höpötystä ollunna nyt viime aikoina. Postinkeja ei ole näkynyt, vaikka kuinka on koittanut tähystää. Välillä se inspiraatio vaan hölähtää teille tuntemattomille, ja sitä saa sitten etsiä päivän jos toisenkin.

Kyllä se häätyy myöntää, että onhan tämä meiän meininki aika sluibaa välillä. No mutta välillä vähän sluibaa ja sitten taas huimaa.

Tämä kuva on kuulkaas nostalginen. Eräänä utuisena iltana lähdimme kaupan perukoille ilman rihman kiertämää. Siellä me vaeltelimme kaupassa neuvottomina ja vailla valistusta. Emme tienneet mitä kaapaista Murin kaulakoriin. Huomiota kuitenkin saimme niin kuin aina. Lopulta eksyimme thai-tiskille ja nappasimme parhaat päältä, eli pattanjaa ja kanaimmeistä. Lisäksi otimme völhjyyn lättyjauhetta, joka ei kyllä vielä tähän päivään mennessä ole paistinpannua nähnyt.

Thai-iltamme oli koskettava ja mausteinen. Sytytimme kynttilän thai-kansaa kunnioittaen ja hymisimme.

Tässä ratsastajakuva kaikessa mahtipontisuudessaan. Tämän loistokkaan muokkauksen teki Murin sisko, kaikki kunnia hänelle. Alkuperäinen versio tästä kuvasta löytyy pari postinkia alempaa. Rakastamme Muuran määrätietoista ratsastusta yli synkkien vuorien. Mauran tuskainen ilme tuo myös lisäytyä tähän masterpieceen.

Mystinen Murihan se siellä. Yleensä tunnelin päässä näkyy valoa, tällä kertaa siellä tönöttää Rouva Mursberg. Moni on kysynyt viime aikoina, miksi plokissamme näkyy kuveja vain kahdesta tutosta. Totuus on, että kyllä kolmas tuttokin, eli Muri, täällä kuvissa viuhahtelee, tosin hän ei tahdo näyttää nokkaansa koko komeudessaan.

Tässä Maura ja Muura, kaikessa viattomuudessaan. Tämä otos on kesäyön peruja, ai että sitä heinäkuun railakasta meisinkiä.

Tsajajajajaja.

T. Muri, Muura & Maura

Noniin tutot, nyt on level 10!

Tiedättekös tutot, maailmaan mahtuu kinkkisiä tilanteita. Ne kinkkiset tilanteet tykkää meistä oikein aimoannoksella. Niitä on riittänyt pyöräretken läheltä piti kuolema -tilanteesta pastan palamiseen. Ne jotka ovat lukeneet pyöräretkestämme tietävät varmasti, että hypotermian kanssahan me siellä taistelimme kuin hunnit ikään. Mutta me emme jääneet siellä tuleen vesisateeseen makaamaan, vaan nostimme peukut pystyyn ja liftasimme ihmisystävällisen immeisen kyytiin. Siinä nähtiin, että kinkkiset tilanteet eivät meitä lannista! Tai no kyllä ne oikeastaan lannistaa mutta ehän me sitä teille kerrota.

Me ei oikein aina tulla tuon elämän kanssa toimeen. Se on semmonen ovela ja välillä pahansuopa olento. Kohtalo sen sijaan on oikein rattoisa veikko. Ollaan viime vuosina oltu kohtalon lempilapsia. Meistä tuntuu, että elämällä on jotakin hampaankolossa meitä kohtaan. Se aina antaa meille kinkkisiä tilanteita, ja sitten naureskelee ivallisesti, että "Nonni, nyt lähtee tutoilla level 10, katsotaanpa miten ne tästä koitoksesta selviää!", ja se on sitten menoa.

Tämä vuosi on ollut melekosta haipakkaa. Meille on tapahtunut niin paljon kaikkea, että ei ole edes todellista. Suuri osa niistä on ollut sellaisia, mitä tapahtuu vain huonossa amerikkalaisissa elokuvissa. Me ei liiotella yhtään, jos sanotaan, että meidän elämä on kuin elokuvasta. Vaikka vuoteen on mahtunut enemmän kinkkisiä tilanteita kuin laki sallii, niin mukaan on mahtunut tietenkin myös hunnimaista hauskuutta ja ikimuistoisia hetkiä.

Nyt vaan nokka kohti uusia kinkkisiä tilanteita!

T. Muri, Muura & Maura

Noniin tutot, nyt on biittiä!

Saimme mielettömän haasteen. Meitähän on kolome tuttoa kirjottamassa tätä plokia, niin me päätettiin kyhästä yhteiset vastaukset. Tämä pitäisi haastaa meidän jälkeemme taas viidelle immeiselle mutta ehän me viititä sitä muiden niskoille vierittää. Tästä se lähtee, ottakkee penkistä kiinni!

5 asiaa joita tarvitsette joka päivä:
Pimeys
Siveys
Kampa
Ihmisystävällisyys
Lämpö ja rakkaus

5 kirjaa joita suosittelette:
Harry Potterit
Fifty shades of grey
True blood
Nälkäpeli
Aku Ankan taskukirjat

5 materialistista joululahjatoivetta:
Karkkia
Muumikello
Oravapipo
Mitä vaan kuha ei lamppuja

5 adjektiivia jotka kuvaavat teitä:
Himmeä
Kreisi
Sähäkkä misukka
Lepposa
Hallittu

5 elämänohjetta jotka antaisitte muille:
Ken pelkää saa kenkää
On viisasta olla tyhmä
Nolatkaa itsenne
Ota iisisti
Pakkanen lannistaa nudistin

Oli kyllä melekonen haaste mutta kunnialla selvittiin! 

Siinäpä teille biittiä!

T. Muri, Muura & Maura

Noniin tutot, nyt pidetään heavy metal show!

Elkää te nyt luulko, että syöverryksiin oomma kavonneet. Nyt meillä on ollu sen verran postinkitaukoa, että eihän tässä tekosyyt enää auta. Sen verran voimme tässä koittaa puolustella itseämme, että syysloma tulee olemaan tempauksien kulta-aikaa. Viteoita viteoita!

Eilen Muura ja Maura suunnistivat kohti steinerin pihaa parkourausaikein. Kamera oli tietenkin völhjyssä. Lisäksi oli aimo annos lämpimäisiä ja termospullollinen kahveeta. Pystytimmä kamerajalustan aidan nokkaan ja sitten vain parkoorattiin menemään. Kuten oli arvattavissa, niin eihän ne kuvat ihan ammattitasoa olleet. Lähinnä niissä vaan vilahti nokka tai koiven puolikas. Heitettiin sitten kirves kaivoon ja siirryttiin seuraavalle telineelle.

Tässä otoksessa alkaa jo olla liikkeen tuntua. Ja on tässä ainakin tunnelmaa, jos ei muuta.

Koulun pihaleikkeihin liittyy kultaisia muistoja, ja vähemmän kultaisia myös eli kuparisia. Siellä kuulkaa leikittiin polliisia ja rötöstelijää & konkkasta. Voi kamaluus kun tuo lista kuulosti lyhyeltä. Kyllä meillä muitakin leikkejä oli. Yksi mieluisista aktiviteeteista kultaisina lapsuusvuosina oli parkour. Siellä me kirmailtiin pitkin koulun pihaa kuin ravihevoset ikään. Oltiin muuten ihan helekutan ylpeitä eräästä aidanylitys-liikkeestämme, jota emme valitettavasti saaneet eilen ikuistettua.

Siinäpä meidän luokan ylpeys, laiva nimeltä Aalto. Me kuulkaapa nikkaroitiin tuo omin pikkukätösin nelosluokalla. Ai että sitä työntouhua. Ja kyllähän tuosta tekeleestä nyt kus kilahtaa väistämättä hattuun! Nuo valkoiset viivat jotka ovat Aalto-tekstin vieresssä eivät kyllä ole alkuperäistä tekoa. Joku pahamaineinen kriminaali ne on siihen jonain myrskyisenä yönä käynyt väsäämässä.

Päätimme kunnioittaa Aaltoa pitämällä pienimuotoisen heavy metal -shown sen päällä. Ilmakitarat ja heviletit vaan heiluivat ja annoimme aivan kaikkemme. Ristus mikä keikka.

Reissun lopuksi me vähän irroittelimme keinuen kuin vanhat keisarit. Etualalla oleva Muura on kuin vanhanajan ratsastaja, joka suuntaa tuima ilme kasvoilla kohti uusia tantereita ja mantereita.

Tähän loppuun Elma-mummo tahtoo tervehtiä teitä rakkaat lukijat. Elma-mummo on siis Murin alter ego. Ja voi kuulkaa me koimme pienoisen järkytyksen, kun siinä nykynuorison tykkäämässä BB:ssä ne kaksi pojankoltiaista, Niko ja Aleks, esittivät Alma- ja Elma-mummoa. Kauhiata tuollainen kun Elma-mummon rooli noin vaan rötöstetään nuorison käyttöön. Kyllä tuo meidän Elma on se ainua oikia Elema!

T. Muura & Maura

Noniin tutot, nyt hunnit väärentävät henkilöllisyyden!

Oomma mietiskelleet ihmisten monimuotoisuutta ja muotoja. No vitsi vain, ei me oikeasti mitään olla mietiskelty. Ei nyt oikein saada idean poikasta kiinni, se perkule on niin vilkas liikkeissään. Viime hippamissa me puhuttiin syvällisiä saunan lauteella. Se sauna oli kyllä ihan kylmänä, mutta onneksi meidän puheet oli sitäkin kuumempia. Tulimme siihen lopputulokseen, että muurahaisilla on hyvä elämä, jota meidän tavallisten pulliaisten on syytä kadehtia. Ne on ahkeria algerialaisia. Ja vaikka ne on niin työaddikteja, niin kyllä nekin varmaan välillä saa holy kuningasideoita. Uskomme, että joku anarkistinen muurahainen on joskus sanonut kamulleen, että "Mieti ku mää en veiskään tätä havunneulasta pesälle?", ja sitten se karvainen kamu on ollut silleen "Joo hyvä idea, YOLO!"

Anarkistinen veljeys on ollut aina meidän mieleemme. Mitähän se on se anarkistinen veljeys? Se on näitä ihmiselämän vaikeita kysymyksiä. Ihmisyydestä sen sijaan tiedämme hitusen. Tai no totta puhuen emme tiedä siitäkään hölkäsen pölähdystä. Kukaan ei oikeasti tiedä ihmisyydestä, eikä mistään muustakaan. Immeinen tietää vain sen, ettei tiedä mitään.

Tulevaisuus on myös aika kinkkinen tilanne. Tulimme juuri pohtineeksi, että huominenkin on tulevaisuutta. Mistäs sitä tietää hyökkäävätkö hunnit huomenna? Sehän siinä juuri onkin, että kun ei tiedä. Ja mistä edes voimme tietää, onko hunneja olemassa? Mitä jos he ovatkin väärentäneet henkilöllisyytensä, ja huiputtaneet meitä hyväuskoisia hölmöjä? Entä mitä jos me olemmekin hunneja? Sitä te ette puolestanne voi tietää.

Tämän kaiken ylitsevuotavan syvällisyyden vastapainoksi vähän kevyempiin tunnelmiin. Huomenna Muura ja Maura aikovat pitää Muuran uuden kodin tuparit. Muri ei valitettavasti pääse karkeloihin, sillä hän viettää tämän viikonlopun kotikonnuillaan. Ehkä saatte kuulla tuntemuksia sieltä sitten seuraavan postauksen merkeissä.

T. Muri, Muura & Maura