Tällä kertaa on vuorossa tämmöinen martta-edition. Muri ja Maura ovat marttoja, tai ehkäpä ex-sellaisia. Tai ainakin yritys karistaa marttaus on kova karski. Martta on sellainen lajike, että sellaiseksi ei synnytä, vaan elämän kiemurat ajavat siihen kierouteen. Marttojen peruspiirre on katkeruus, syvä ja palava sellainen. Ennen vanhaan hippamissa oli pientä draamanpoikasta, kun oli asetelma martat vastaan amppelikukat. Jos ette tiedä amppelikukkia, niin kuuklettakkaa! Sitä me ei itsekään tiedetä, miten ne amppelikukat liittyy tähän aiheeseen.
Tässä vähän selitystä teille pikku pellervoille. Eli me martat aina ennen hippamissa mentiin nurkkaan katkeroitumaan, ja rest of the groupin teki mieli mukiloida meikämanneja nassukkaan. Siellä nurkassa me sitten uitiin itsesäälissä ilman uimarenkaita niinkuin porsaan potkat. Marttojen itsesääli-momentin kruunasi aina Lana Del Reyn Born to die -biitti, joka onkin marttojen virallinen valitusvirsi. Katsokaas kun sen virren alku kuulostaa ihan siltä kuin vanha mursutantta lahnaisi jäälohkareen päällä masiksessa.
Mutta kyllä me ollaan vähän ryhdistäydytty eikä olla niin katkeria marttoja enää. "Virheist oppii ja kokemus karttuu." - Pikku G, we miss ya. Kun se kossi katto meit syväl silmiin konsertissa vuonna kakstuhaatkolome, emme tienneet paremmasta. Sen vihreet suklaasimmut sparklas stagella, ja ehkä joku muukin sparklas. Me ollaan nuoriso, ja vanhainkois me ollaan muoriso. Siinä teille pient elämänvilosoviaa. Mutta se siitä keikistelijä-geestä, nyt on hoppu jatkaa etiäppäi ettei nupit mee lakkoon.
Rakkaus on ihana ja lämmin asia. Kaunis, koskettava, herkkä, suojaamaton, viaton. Meidän kohdalla "Rakkaus on ♪ ♫"... mika rakkaus? Elämän tuskaa *Cheekin "ah" tähän kohtaan* Voi ku sitä höpsöä rakkautta voisi päästä paijaamaan ja ei päästäisi ikuna irti. Rakkautta kiitos. Ehkä se viel joku päevä saapastellee pirttiin kukkaset käes, kuha ei vaan rukkaset.
Tännään oli vähän tämmönen hommelimainen postinki. Tähän loppuun vähän vielä todistetta Murin viksusta ja vinksahtaneesta ajatuksenjuoksusta: "Määki yleensä aattelen niistä hommeleista silleen hommelimaisesti, mutta joskus taas ajattelen siitä hommelista hommelimaisemmin, you know."
Siinon kaikki mitä meil on antaa. Viimeks annettiin näin paljon vuonna seitkeetkolome.
T. Muri & Maura, ja Muura henges mukana
Ps. Muistakkaa kommentoija pikku patalaput, tai muuten Elma-mummo tulloo ja vettää turpiin!
Tässä vähän selitystä teille pikku pellervoille. Eli me martat aina ennen hippamissa mentiin nurkkaan katkeroitumaan, ja rest of the groupin teki mieli mukiloida meikämanneja nassukkaan. Siellä nurkassa me sitten uitiin itsesäälissä ilman uimarenkaita niinkuin porsaan potkat. Marttojen itsesääli-momentin kruunasi aina Lana Del Reyn Born to die -biitti, joka onkin marttojen virallinen valitusvirsi. Katsokaas kun sen virren alku kuulostaa ihan siltä kuin vanha mursutantta lahnaisi jäälohkareen päällä masiksessa.
Mutta kyllä me ollaan vähän ryhdistäydytty eikä olla niin katkeria marttoja enää. "Virheist oppii ja kokemus karttuu." - Pikku G, we miss ya. Kun se kossi katto meit syväl silmiin konsertissa vuonna kakstuhaatkolome, emme tienneet paremmasta. Sen vihreet suklaasimmut sparklas stagella, ja ehkä joku muukin sparklas. Me ollaan nuoriso, ja vanhainkois me ollaan muoriso. Siinä teille pient elämänvilosoviaa. Mutta se siitä keikistelijä-geestä, nyt on hoppu jatkaa etiäppäi ettei nupit mee lakkoon.
Rakkaus on ihana ja lämmin asia. Kaunis, koskettava, herkkä, suojaamaton, viaton. Meidän kohdalla "Rakkaus on ♪ ♫"... mika rakkaus? Elämän tuskaa *Cheekin "ah" tähän kohtaan* Voi ku sitä höpsöä rakkautta voisi päästä paijaamaan ja ei päästäisi ikuna irti. Rakkautta kiitos. Ehkä se viel joku päevä saapastellee pirttiin kukkaset käes, kuha ei vaan rukkaset.
Tännään oli vähän tämmönen hommelimainen postinki. Tähän loppuun vähän vielä todistetta Murin viksusta ja vinksahtaneesta ajatuksenjuoksusta: "Määki yleensä aattelen niistä hommeleista silleen hommelimaisesti, mutta joskus taas ajattelen siitä hommelista hommelimaisemmin, you know."
Siinon kaikki mitä meil on antaa. Viimeks annettiin näin paljon vuonna seitkeetkolome.
T. Muri & Maura, ja Muura henges mukana
Ps. Muistakkaa kommentoija pikku patalaput, tai muuten Elma-mummo tulloo ja vettää turpiin!
Elämäniloinen, hauska blogi, hyvät kuvat. Ei mitään turhia jaarituksia.
VastaaPoistaKritiikkiä: banneri aikansa elänyt. Pitäs päivittää..
Vuu, kiitos! :) Ja banneri kokeekin pian päivityksen.
PoistaMun blogissa sulle haaste :)
VastaaPoistahttp://whistlebabywhistle.blogspot.fi
Tehty jo!
PoistaMoro muri vain täsä. Koristetaapa tätä vielä kerran kun on jotenkin makuuni kommentoimaton..vaikkei aiheeseen liity ~
VastaaPoistamyyr, muistatko kun taannoin istuttiin koulun jälkeen tulevan alikulun lähistöl, silmänkantamattomiin viheriöö asfaltti viijakos? 20e edestä makuunin karkkeja naposteltiin? vuon 2011, sillon reitesi pätkähtivät aikojen jälkeen ja mursu gainnasi kiloja ja löysi mursunsa, liekö se pussi meijät muutti ~ muuta mielessä näinä päivinäkään, kuin että mitä seuraavaksi syötäisiin..
Samase vastaako kumpikaan, kuhan muistelen niit valosii aikoi, tosiaan, valossa ei viuhahdetakkaan. Kaipuu sinne on suur, aikuinen mursu mä oon, enkä sotkeudu enää vieraisiin miehiin, liikaa rakkauuus tuoo..eromme vahvistukoon.. tahtoisin pastaa hyvin alkanutta pekonipastaa ~ kun suola ei riittäytynytköön, siitä teemme suolaavan muurin
Suolaa haavoil rakkaus ooon....nälkämme kestäköön, minkään emme anna estää, immeisist luovun, kunhan vain pitää voin sut. Voin jatkaa, jos niin pyydät..
Yks synkkä tarina vain kaikil, jos viet vapauden ihmiseltä, saatat viedä siltä kaiken
Mut niin, ällös peljätkö kommentoija jos tekee mieli :) Jos on sanottavaa..semme kuunnellaan^^
2 kommenttia luki hyväksymättömissä ja ne olikin vaan mursulta... elämän tuskaa. Loppukommentin iskelmä oli oikein nätskä, ja son muuten true story tutot ^^ Vapaus on ainut mitä käteen jää, ja toivottavasti myös kattilallinen pekonipastaa, jos saa pyytää.
Poista