Noniin tutot, nyt kieli hörhöilee!

Meillä tuli yhtäkkiä semmonen tosi positiivinen fiilinki, ja nyt tekkee mieli kehua immeisiä laidasta laitaan, ja myös semmosia vähemmän immeisiä tietenkin.

Kyllä se nyt häätyy alottaa steineropettajista. Uuh iihhania sympaattisia olentoja. Yksi opettaja on meidän oikea silmäterä, ihan kyllikin huumorintajuinen ja aina valmis auttamaan.

Sitten onkin vuorossa Mimmi ja Terri. No vitsi vain, ei niissä ole mitään hyviä puolia.

Krista Kosonen, siinä on misukka meidän mieleen... Ollaan vähän kateellisia, kun se on niin kaunis ja vielä hauskakin. Toinen uuh-koomikko on Aku Hirviniemi, varsin miellyttävä pojanklopiainen. Ja Jussi Vatanen, ei kai sitä voi katella muuta kun sillä silmällä. Harry Potter aka Daniel Radcliffe on semmonen miekkonen, että eihän sitä viiti ees kuvailla, ettei heikompia ala hirvittää.

Ison kehuvyöryn ansaitsevat myös hyväsydämiset mummot ja papat. Se on niin awww-effektin aiheutavaa, kun joku tulee varoittamaan vaikka liukkaasta tiestä.

Ruokapuolelta täytyy kyllä ylistää pekonipastaa ja Murin pannukakkuja. Kielen saa hörhöilemään myös rullakebaba ja hesemuona. Hesestä tulikin mieleen, että siellä kumajaa aina toisinaan todella ihku vartijamiekkonen, joka tekisi mieli laittaa käsirautoihin. Hän on meidän koulun entinen oppilas, mut siis ei me voida kertoo kuka.

Mikael Gabrielin (feat. Brask) biisi Kipua on erittäin hyvä. Hän ymmärtää idean, sanat on makiat. Kuunnelkaa se biisi. Joskus kannattaa kuulemisen sijaan kuunnella. Toinen kehut ansaitseva biisi on kyllä ehdottomasti Silakka-apajalla. Siinä on enemmän tunnelmaa kuin missään muussa biitissä.

Sitten hypätäänkin eläinmaailmaan. Sehän on selvää, että ahmat on meidän suosikkeja. Joskus kun näkisi oikein viimisen päälle tyylikkään ahmaurhon luonnossa, niin kamerathan siinä kaivettaisi heti taskusta yhteispotrettia varten. Ja toinen kiehtova eläin on susi. Se on semmonen sexyn salaperäinen härpikkä.

Ja tottakai kehut ansaitsevat myös päämaja ja hippamat. Päämaja on kuin toinen koti ja vaikka hippamat feilaakin joskus aika pahasti, niin kyllä ne on semmonen syömmen asia.

Metsissä ja muutenkin luonnossa vaeltelemisessa on sitä jotain. Me ei tulla ikinä unohtamaan ysiluokan vaellusta. Sinnekin kyllä mahtui draamaa, mikä ei ole mikään yllätys, viisikon kolmikko kun on kyseessä. Joskus me kyllä lähdetään uudestaan lapin perukoille kolmestaan. Viimekesänä kun pyöräiltiin se "500 km", niin tänä talvena voisi olla vuorossa 500 km hiihtäen.

Kyllähän näitä kehuttavia immeisiä ja asioita löytyisi loputtomiin mutta tässäpä nyt sekalaista settiä. Muistakaa tyäret ja pojankoltiaiset, että kannattaa etsiä kaikista aina ne parhaat puolet.

Ps. Aina oomma perustaneet myös oravapipoista ja muumikelloista...

T. Muri, Muura & Maura