lauantai 14. kesäkuuta 2014

Noniin tutot, nyt slappeja tulee antaumuksella!

Tere mieheen tutot! On taas aika avata sanainen arkku. Se on ollut pitkään lukittuna mutta nyt avain on käsissämme, joten iloitkaamme!


Meillä ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Kesä kellisti kevään kumoon ja täsä me ollaa. Töitä on pukannut ja jos jonkinmoista retkeä. Aina sitä ei ehdi koneen ääreen keskittymään.

Tuli mieleen, että tässä postauksessa on puuttuva palanen, ja se on tällä kertaa Myyrä. Se gimma on jossaki menossa, joten tässä me, Muri ja Mäyrä väsätään postausta kahden. Koitetaan pitää tätä plokia pystyssä, vähän niin kuin työmiehet nojaa homeisiin paaluihin, ettei ne kaadu. Ei se varmastikaan ole mukava, että postinkeja tulee näin harvakseltaan mutta non je regrette rien. Emme kadu mitään. Kirjoitetaan jos kirjoituttaa.


Laiskuus on vaivannut viime aikoina. Myös on ollut myrskyisää raamaa ja paljon tunteita ja tuoksuja. Välillä harmittaa, kun maailmas on sikoja siel tääl. Mutta kyllähän meissä jokaisessa taitaa asua pieni potka. Joissakin se näkyy enemmän, toisissa vähemmän. Ei pelkät miehet ole sikoja mut kyl täytyy myöntää, et sellaisiakin tulee silloin tällöin kohdattua. Välillä tulee oltua niin sinisilmäinen, että vähän hävettää. Joskus naamio peittää kärsän, ja sitä menee sitten ansaan. Tänään alkoi ratiossa soimaan PMMP:n Joutsenet-piisi, ja sitä sitten kuunneltiin tunteella. Vaahdottiin piisin jokaisesta lauseesta, kuinka se pitää niin paikkansa.
https://www.youtube.com/watch?v=xu51l6Ei8dE
Soossittelemme, että kuuntelette tuota biittiä syän avoimena ja luette vaikka sen lyriikoita samalla. Jokainen sana on niin kaunis, aito ja todellinen.


Viime aikoina ollaan havahduttu, kuinka nopiasti aika meneekään. Siitä on 4 vuotta, kun me kolme tutustuttiin luokkaretkellä Norjassa. Me oltiin sillon 14-15-vuotiaita ja sillon maailma tuntui pikkuisen avautuvan. Tai siis siitä lähtien. Sen ikäisenä sitä ajatteli jotenkin olevansa jotenkin "ihan passelin" ikäinen, kypsähkö ja sitä rataa. Mutta nyt kun katsoo taaksepäin niihin vuosiin, niin tajutaan kuinka helekutan tädin korissa kulkevia pikkupilttejä me oltiinkaan. Ja ihan jokaikinen sen ikäinen on pikkuinen, naiivi ja keskeneräinen, vaikka ei sitä siinä iässä vielä ymmärrä. Ei sillä, että me nytkään vielä oltaisi mitään varttuneita ja valmiita tähän yhteen suureen bitch slappiin. Warning: Tässä iässä niitä bitch slappeja tulee antaumuksella kasvoille. Siis lähinnä henkisellä tavalla. Joskus käy niin, että suunnitelmat ja unelmat menevät ihan toisin kuin on ajatellut. Ja sen kaiken lisäksi tulee vielä tuhat muutakin umpisolmua ratkottavaksi. Siinä vaiheessa mieli on totisesti aika heitteillä.


Onni on kuitenkin se, että lähellä on ihania immeisiä inisemässä korvaan tai taputtamassa olkaan. Parasta on ehkä se, että ei tarvitse mitään sykiatria kun omat karvanaamat osaa aina sanoa juuri oikeat sanat tilanteeseen ja tunne on niin sykkivä. Mutta pakko myöntää, et suklaaki on aikamoista tehohoitoa.


Aina ei saa sitä mitä haluaa. Se on tullut opittua tässä rajussa maailmassa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin sitä osaa kuitenkin käsitellä. Jos joku lupaa jotakin, se ei välttämättä ole kestävää. Joskus pettävää kuin jää.

Me arvostetaan mielikuvitusta ihan kauhiasti. Miten niin hieno asia voikaan olla olemassa. Me ollaan huomattu ihan viime aikoina, että meillä kaikilla kolmella on ihan rajaton mielikuvitus. Siis oikeasti avaruuskin on meidän mielikuvituksiin verrattuna vaan pikkuinen suppea koppi. Me kolme tiedetään jo puolesta lauseesta mitä toinen sillä hetkellä ajattelee. Ja sitten onkin jo hetkessä kehittynyt vaikka mitä tarinoita sen lauseen ympärille. Jutut lähtee aina seitsemänteen ulottuvuuteen. Se on ihanaa.


Vielä yksi tärkeä asia. Nauttikaa aina hyvistä hetkistä, siis ihan joka kerta. Me ei nuorempana osattu sitä taitoa oikein ollenkaan. Ei osattu päästää itseämme vapaaksi, siis heittäytyä hetkeen, vaikka mielessämme kyllä tiedettiin tarkalleen, mitä olisimme tahtoneet tehdä. Nyt me onneksi osataan elää oman tahdon mukaisesti. Se on tosi arvokas asia. Jos sinulla on vaikka ihana ilta jonkun tärkeän ihmisen kanssa, niin ajattele mielessäsi edes parin sekunnin ajan sitä, kuinka onnellinen olet juuri sillä hetkellä. Äläkä myöhemmin ajattele mitään negatiivista siitä hetkestä, sillä kai muistat, että se hetki oli täydellinen. Siitäkin huolimatta, että hiukset oli sekaisin. "Don't cry because it's over, smile because it happened" on kulutettu quote mutta niin totta.


Nyt tuli kyllä aika syvällistä settiä. Eikä ollut edes vaikea pukea ajatuksia sanoiksi. Se on ihanaa kun ajatukset loksahtaa kohdalleen ja kirjoittaminen on niin helppoa, yhtä helppoa kuin seurata jokea, ja katsoa mihin se johdattaa. Tutot, pukekaa enemmän vaatetta, ettei poizut punastu ajatuksenne aina sanoiksi, niin kaikilla on helpompaa: Itsellänne, ja niillä, joille teillä on tärkeitä asioita sanottavana.


Me kuunneltiin kotimaista mussiikkia tätä tekstiä kirjoittaessa. Voi kuinka ne biitit inspiroikaan meitä. Erityisesti Juha Tapio on ikuinen klassikko meille. Aina kun katsotaan Juhan vitioita, niin me tuijotetaan ruutua kädet poskilla ja silmät sparklaten. Juhalla on niin rehelliset silmät, ja pakko myöntää, että sen simmuihin hukkuu. Pelastusrengasta ei näy mut eipä sieltä toisaalt tahdokaan ikinä pois. Ja biitit ovat täyttä tunnetta. Oho, menipä taas siirappiseksi. Juhalla on sellainen vaikutus...

T. Muri & Mäyrä