Noniin tutot, nyt jämähdetään!

Me oomma aina perustaneet leikkimisestä. Jämähtännee oomma sinne ja täällä pysymmä hamaan tappivanukkaaseen asti. Katsastettiin viime hippamissa eräs eksoottinen leikkipuisto, ja otettiin siitä vähä mittaa. Tai no paskat me mithän mittailtu, hypättiin heti palmujen katveeseen rantaposee-asentoihin ja siemailtiin raikasta sademetsän ilmaa.

Oli kyl makiata heiluskella ympäriinsä semmosta kyytiä, että hurthunkiviitat vaan hulmusivat keskitalven laitumella. Katsastettiin myöskin norsuliukumäki, uu mama. Ei kuulkaa meidän lapsuudessa ollut tuollaista moternia settiä. Oli vaan kämäsiä liukumäkiä, jotka eivät pysyneet edes pystyssä kun me pyyhällettiin paikalle, nimimerkillä traumat on.

Kattokaa nyt jumankekka mikä norsberg! Oli kuulkaa aika luksusta kiipeillä hänen selässään, ja lopuksi laskea alleen kärsää pitkin alas kuin vinhat väinämöiset konsanaan.

Meillä aina silmät kiilahtaa, kun eteen sattuu leikkipuisto. Heti pitää päästä katsastamaan tarjonta. Pikkututtona liukumäet oli kyllä elämän siistein juttu. Siellä liukumäen ylhäällä oli aina sellainen maailmanvaltias-olo, ja syystäkin. Siellähän sitä oli kaikkien yläpuolella niin kuin joku holy kuningas. Mutta pakko tunnustaa, että kyllähän nuo liukumäet nykyäänkin vetävät puoleensa. Niis on vauhdin hurmaa.

Hiekkalaatikon reunalla päivysti yksinäinen samppa, joka meni heti tuollaiseen miehekkääseen asentoon, kun me tultiin paikalle. Kyllähän me se ele heti huomattiin, joten olihan sitä pussattava. Se ei tosin reagoinut siihen mitenkään, kun ei se tietenkään rohjennut. No worries samppa.

Siinä on itse holy brat pitt, eli miekkonen jota on seksikkyydellä siunattu. Tuommonen miekkonen ku tulisi vastaan (ilman tuota skädää nenässä), niin ehän siinä tietäis miten päin olla.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Ps. Olipa kerran kuski, joka tuskissaan puski.

Noniin tutot, nyt mennään päin Kyllikin pakaraa!

Nyt se on kuulkaa viisikon kolmikon laatuaikaa. Eilen se vuosi vaihtua tärähti ja mieli värähti. On tullut viimeaikoina pohdiskeltua mennyttä vuotta oikein olan takkaa. Olihan se kyllä jytky. Suurin saavutus on kyllä ehdottomasti legendaarinen pyöräretki. Muita melekosia hommeleita oli vanhojentanssimekon teko ja päämajan remontti.

On tapahtunut niin paljon jutundeeruja, että ehän siinä ole perässä pysyny vaikka on kuinka juossu. Juonenkäänteitä on ollunna enemmän kuin salkkareissa ikään. Vuoden alussa Muri kirjoitti yhteisen turinavihon otsikoksi "2013 - viisauden vuosi". Täytynee se kai myöntää, että päin ahmoja tuoki luulosairaus meni. Viisautta ei paljoa meidän raitilla näkynyt, enintään perävalot vilahti. Mitä lie tuolla meidän Murilla liikkunut päässä, kun sen värssyn raapusti ylös. Villi veikkaus, että sielä pääkopassa mithän liikkunut. Päätettiin tänään, että vuos kakstuhaatneljätoist on filosofian vuosi. Ainakaan vielä ei usko tuota lupausta ajatellen horju. Meidän suonis virtaa kusi filosofistinen hienostoveri.

Eilen meni mussiikki sen verran jalan alle, että oli lähdettävä baanalle vähän danssaamaan. Saatiin sitten luonnollisesti holy kuningasidea. Aiottiin tehdä Murista oikea kunnon vanhanajan mummo, hurthunki ja kaikki. Olisi ollut niin makiata, jos Mursu-mummo olisi päässyt sisälle ilman henkkareita. Keksittiin Murille jo valmiiksi repliikki portsaria varten: "Mie tulin hakemaan sijaa majatalost. Kyl se näinki vanhoil tuo biitti mennee jalan alle." Oltiin aluksi tosi mielissään tuosta suunnitelmasta, mutta sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta meille iski karu totuus, että ehän tuollanen mäkäräisten meininki menisi läpi edes merisairaalle silakalle. Meidän ideat tahtoo olla semmoisia, että ne kuihtuu kasaan yhtä nopeaa kun tulivatkin.

Siitä on tosiaan tasandeerus yks vuosi kun tämä ploki päräytettiin käyntiin. Vuonna seitkeetseittemän oltiin viimeksi päräytetty mutta ehän me tohdita kertua mitä tuli päräytettyä. Vanhat sielut lukijat ehkä muistavat, että tasan vuosi kirjoitimme ekassa postingissa kolme tavoitetta vuodelle kakstuhaatkolometoist: ei feilata niin pahasti, tullaan arvostetuiksi ja ei olla enää niin pelkureita. Näin lyhyenä tiivistemehuna voisi sanoa, että päin kyllikin pakaraahan nuo tavoitteet menivät. Vaan ei sitä aina voi onnistua. Yritys oli sentään melekosta settiä.

Tähän väliin tämmöistä pientä turinatuokiota. Kerran kyläntansseissa tuli sheikattua lanteita sen verran hardcorena, että Mauralla repesi sukkahousut. Muura sitten uskollisena kamuna päätti repiä omat housunsa sympatian merkeissä. Maura siis sai Muuran levikset repeemään.

Kuulkaas tutot ja karvaiset kossit, tai no miksei karvattomatkin. Höllätkää vöitänne ihan antaumuksella, ja antautukaa tunteeseen. Ei ne housut siitä mihinkään putoa, tai jos putoaakin, niin sen parempi. Pointti on siis se, että alkakaa nudisteiksi elekää nyt herran tähteet jääkö kotiin syömään jätskiä. Menkää suureen maailmaan s(h)eikkailemaan ja elkää välittäkö, jos teille facepalmataan. Se on vaan merkki siitä, että sait huomiota immeisiltä ja etpähän ainakaan ole näkymätön. Soot olemas. Me oltiin viimeks olemas vuon kolkkeetneliä.

Siinä vähän Murin siskon taiteellista näkemystä. Tuo Muuran viehkeä ratsastaja-ilme saattaa vilahtaa eri kuviin muokattuna täällä plokissa jatkossakin, että pysykkee herreillä.

Tämä oli kyllä kokosensa kokoinen postinki. Tuli taas näköjään nöyhtää nypittyä mutta minkäs teet. Ollaan tässä suunniteltu, että karistettaisi vähän joulukiloja mutta sitten päädyttiin siihen lopputulokseen, että mitä niitä karistamaan, kun vastahan ne tuli.

Yhtenä myrskyisenä yönä tuherrettiin Mimmille eli mönjälle tuollainen taiteellinen näkemys mönjän olemuksesta. Tämä herkkä teos olkoon osoitus mönjän eeppisestä miehekkyydestä. Se säilyy ja kestää. Santé!

Uuden vuoden kunniaksi päätimme oikein räväyttää, ja vaihtaa nimemme täällä plokin puolella. Entiset Muura ja Maura jäävät nyt historiaan. Nykyään me kolme olemme Muri, Myyrä ja Mäyrä.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä