Noniin tutot, nyt eksytään thai-tiskille!

Nyt rupesi nyppimään. Ei tämmönen vetele, on aika ottaa ittiä niskasta kiinni. Ohan tämä meiän touhu vähän semmosta höpötystä ollunna nyt viime aikoina. Postinkeja ei ole näkynyt, vaikka kuinka on koittanut tähystää. Välillä se inspiraatio vaan hölähtää teille tuntemattomille, ja sitä saa sitten etsiä päivän jos toisenkin.

Kyllä se häätyy myöntää, että onhan tämä meiän meininki aika sluibaa välillä. No mutta välillä vähän sluibaa ja sitten taas huimaa.

Tämä kuva on kuulkaas nostalginen. Eräänä utuisena iltana lähdimme kaupan perukoille ilman rihman kiertämää. Siellä me vaeltelimme kaupassa neuvottomina ja vailla valistusta. Emme tienneet mitä kaapaista Murin kaulakoriin. Huomiota kuitenkin saimme niin kuin aina. Lopulta eksyimme thai-tiskille ja nappasimme parhaat päältä, eli pattanjaa ja kanaimmeistä. Lisäksi otimme völhjyyn lättyjauhetta, joka ei kyllä vielä tähän päivään mennessä ole paistinpannua nähnyt.

Thai-iltamme oli koskettava ja mausteinen. Sytytimme kynttilän thai-kansaa kunnioittaen ja hymisimme.

Tässä ratsastajakuva kaikessa mahtipontisuudessaan. Tämän loistokkaan muokkauksen teki Murin sisko, kaikki kunnia hänelle. Alkuperäinen versio tästä kuvasta löytyy pari postinkia alempaa. Rakastamme Muuran määrätietoista ratsastusta yli synkkien vuorien. Mauran tuskainen ilme tuo myös lisäytyä tähän masterpieceen.

Mystinen Murihan se siellä. Yleensä tunnelin päässä näkyy valoa, tällä kertaa siellä tönöttää Rouva Mursberg. Moni on kysynyt viime aikoina, miksi plokissamme näkyy kuveja vain kahdesta tutosta. Totuus on, että kyllä kolmas tuttokin, eli Muri, täällä kuvissa viuhahtelee, tosin hän ei tahdo näyttää nokkaansa koko komeudessaan.

Tässä Maura ja Muura, kaikessa viattomuudessaan. Tämä otos on kesäyön peruja, ai että sitä heinäkuun railakasta meisinkiä.

Tsajajajajaja.

T. Muri, Muura & Maura