Noniin tutot, nyt pidetään heavy metal show!

Elkää te nyt luulko, että syöverryksiin oomma kavonneet. Nyt meillä on ollu sen verran postinkitaukoa, että eihän tässä tekosyyt enää auta. Sen verran voimme tässä koittaa puolustella itseämme, että syysloma tulee olemaan tempauksien kulta-aikaa. Viteoita viteoita!

Eilen Muura ja Maura suunnistivat kohti steinerin pihaa parkourausaikein. Kamera oli tietenkin völhjyssä. Lisäksi oli aimo annos lämpimäisiä ja termospullollinen kahveeta. Pystytimmä kamerajalustan aidan nokkaan ja sitten vain parkoorattiin menemään. Kuten oli arvattavissa, niin eihän ne kuvat ihan ammattitasoa olleet. Lähinnä niissä vaan vilahti nokka tai koiven puolikas. Heitettiin sitten kirves kaivoon ja siirryttiin seuraavalle telineelle.

Tässä otoksessa alkaa jo olla liikkeen tuntua. Ja on tässä ainakin tunnelmaa, jos ei muuta.

Koulun pihaleikkeihin liittyy kultaisia muistoja, ja vähemmän kultaisia myös eli kuparisia. Siellä kuulkaa leikittiin polliisia ja rötöstelijää & konkkasta. Voi kamaluus kun tuo lista kuulosti lyhyeltä. Kyllä meillä muitakin leikkejä oli. Yksi mieluisista aktiviteeteista kultaisina lapsuusvuosina oli parkour. Siellä me kirmailtiin pitkin koulun pihaa kuin ravihevoset ikään. Oltiin muuten ihan helekutan ylpeitä eräästä aidanylitys-liikkeestämme, jota emme valitettavasti saaneet eilen ikuistettua.

Siinäpä meidän luokan ylpeys, laiva nimeltä Aalto. Me kuulkaapa nikkaroitiin tuo omin pikkukätösin nelosluokalla. Ai että sitä työntouhua. Ja kyllähän tuosta tekeleestä nyt kus kilahtaa väistämättä hattuun! Nuo valkoiset viivat jotka ovat Aalto-tekstin vieresssä eivät kyllä ole alkuperäistä tekoa. Joku pahamaineinen kriminaali ne on siihen jonain myrskyisenä yönä käynyt väsäämässä.

Päätimme kunnioittaa Aaltoa pitämällä pienimuotoisen heavy metal -shown sen päällä. Ilmakitarat ja heviletit vaan heiluivat ja annoimme aivan kaikkemme. Ristus mikä keikka.

Reissun lopuksi me vähän irroittelimme keinuen kuin vanhat keisarit. Etualalla oleva Muura on kuin vanhanajan ratsastaja, joka suuntaa tuima ilme kasvoilla kohti uusia tantereita ja mantereita.

Tähän loppuun Elma-mummo tahtoo tervehtiä teitä rakkaat lukijat. Elma-mummo on siis Murin alter ego. Ja voi kuulkaa me koimme pienoisen järkytyksen, kun siinä nykynuorison tykkäämässä BB:ssä ne kaksi pojankoltiaista, Niko ja Aleks, esittivät Alma- ja Elma-mummoa. Kauhiata tuollainen kun Elma-mummon rooli noin vaan rötöstetään nuorison käyttöön. Kyllä tuo meidän Elma on se ainua oikia Elema!

T. Muura & Maura