Tässä on tullu jauhettua semmosta kuraa viime aikoina näissä postingeissa, että eiköhän ole aika nyt vähän syventyä ajattelemaan.
Ollaan tässä pohdiskeltu, että mikä julumettu immeisiä vaivaa. Miksei vaan annettaisi kaikkien tykätä juuri niistä asioista, mistä kukakin tykkää. Jos joku haluaa pitää pottua nokassa, niin antaa pittää. Ei se ketään vahingoita paitsi korkeintaan sitä itteä. Ei se peruna ole teidän muonavarastosta pois, paitsi tietenkin jos se on teiltä pöllitty. Silloin saa ja pitääkin vähän mukiloida sitä pottunokkaa.
Semmostaki piti sanoa, että elekää nyt hyvät naiset ja herrat olko heti pää kolmantena jalkana tuomitsemassa, kun ette näe pintaa syvemmälle. Kattokeepa ku ei sitä ikinä voi tietää, mitä kenenkin pääkopassa liikkuu millonkin, vai liikkuuko mittään. Yksi maailman suurista ongelmista on mustavalkoinen ajattelu. Siitähän me ollaan vaahdottu varmaan aika useasti mutta syystäkin. Jos ollaan kerran siirrytty jo mustavalkokuvista värillisiin, niin eiköhän samanlaisen edistysaskeleen pitäisi tapahtua jo ajattelussakin. Mutta kun ei niin ei. Ehän me jakseta katella tätä touhua.
Nykyään on kunnon homokohu meneillään, ja sekään ei oikein mahdu meidän kaaliin. Siis millä perusteella jollakin olisi muka oikeus päättää, että minkälainen rakkaus on oikeanlaista. Uskovaiset tietenkin perustelee tuota asiaa Raamatun oppien mukaisesti, eli että Jumala on luonut naisen ja miehen rakastamaan toisiaan. Onko Jumala oikeasti muka niin ahdasmielinen? Raamattu on kuulkaa meleko vanha teos, että ihan kaikkea sieltä ei kannata soveltaa nykymaailmaan. Ja siis ei tässä ole nyt tarkoitus uskovaisia kritisoida sen kummemmin kuin muitakaan. Kyllä niitä ahdasmielisiä löytyy tässä maailmassa ihan joka kulman takaa.
Semmostakin asiaa kannattaa miettiä, että kumpi on oikeasti pahempi asia, esimerkiksi pedofilia vai homous. Jotenkin tuntuu, että nykyään homoudesta on tullut pahempi kriisi kuin lapsiin sekaantumisesta. Laittakaa nyt saatana ne asiat tärkeysjärjestykseen ja lopettakaa se turha vikinä. Ei sitä kehtaa kuunnella, kun kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä. Välillä tulee semmonen fiilinki, että tekisi mieli kumauttaa joitakin immeisiä paistinpannulla kuonoon, että jos sitä edes jotakin järkeä pälkähtäisi päähän.
Tulipa aika äkästä tekstiä, elkää ottako nokkiinne. Joskus vaan tulee mitta täyteen ja se on sitten menoa. Heittäkää hynthet niskahan ja lähtekää hiihtämään, että pääsee se mieli tuulettumaan. Homoja on aina ollut ja tulee olemaan, ja samoin ihmiskunta on aina feilannut ja tulee feilaamaan. Ei se siitä miksikään muutu, vaikka kuinka nalkuttaisitte (tai nalkuttaisimme) menemään. Totuus on kuitenkin se, että pahalla ei saa mitään hyvää aikaan.
T. Muri, Myyrä & Mäyrä
Ollaan tässä pohdiskeltu, että mikä julumettu immeisiä vaivaa. Miksei vaan annettaisi kaikkien tykätä juuri niistä asioista, mistä kukakin tykkää. Jos joku haluaa pitää pottua nokassa, niin antaa pittää. Ei se ketään vahingoita paitsi korkeintaan sitä itteä. Ei se peruna ole teidän muonavarastosta pois, paitsi tietenkin jos se on teiltä pöllitty. Silloin saa ja pitääkin vähän mukiloida sitä pottunokkaa.
Semmostaki piti sanoa, että elekää nyt hyvät naiset ja herrat olko heti pää kolmantena jalkana tuomitsemassa, kun ette näe pintaa syvemmälle. Kattokeepa ku ei sitä ikinä voi tietää, mitä kenenkin pääkopassa liikkuu millonkin, vai liikkuuko mittään. Yksi maailman suurista ongelmista on mustavalkoinen ajattelu. Siitähän me ollaan vaahdottu varmaan aika useasti mutta syystäkin. Jos ollaan kerran siirrytty jo mustavalkokuvista värillisiin, niin eiköhän samanlaisen edistysaskeleen pitäisi tapahtua jo ajattelussakin. Mutta kun ei niin ei. Ehän me jakseta katella tätä touhua.
Nykyään on kunnon homokohu meneillään, ja sekään ei oikein mahdu meidän kaaliin. Siis millä perusteella jollakin olisi muka oikeus päättää, että minkälainen rakkaus on oikeanlaista. Uskovaiset tietenkin perustelee tuota asiaa Raamatun oppien mukaisesti, eli että Jumala on luonut naisen ja miehen rakastamaan toisiaan. Onko Jumala oikeasti muka niin ahdasmielinen? Raamattu on kuulkaa meleko vanha teos, että ihan kaikkea sieltä ei kannata soveltaa nykymaailmaan. Ja siis ei tässä ole nyt tarkoitus uskovaisia kritisoida sen kummemmin kuin muitakaan. Kyllä niitä ahdasmielisiä löytyy tässä maailmassa ihan joka kulman takaa.
Semmostakin asiaa kannattaa miettiä, että kumpi on oikeasti pahempi asia, esimerkiksi pedofilia vai homous. Jotenkin tuntuu, että nykyään homoudesta on tullut pahempi kriisi kuin lapsiin sekaantumisesta. Laittakaa nyt saatana ne asiat tärkeysjärjestykseen ja lopettakaa se turha vikinä. Ei sitä kehtaa kuunnella, kun kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä. Välillä tulee semmonen fiilinki, että tekisi mieli kumauttaa joitakin immeisiä paistinpannulla kuonoon, että jos sitä edes jotakin järkeä pälkähtäisi päähän.
Tulipa aika äkästä tekstiä, elkää ottako nokkiinne. Joskus vaan tulee mitta täyteen ja se on sitten menoa. Heittäkää hynthet niskahan ja lähtekää hiihtämään, että pääsee se mieli tuulettumaan. Homoja on aina ollut ja tulee olemaan, ja samoin ihmiskunta on aina feilannut ja tulee feilaamaan. Ei se siitä miksikään muutu, vaikka kuinka nalkuttaisitte (tai nalkuttaisimme) menemään. Totuus on kuitenkin se, että pahalla ei saa mitään hyvää aikaan.
T. Muri, Myyrä & Mäyrä
