tiistai 4. maaliskuuta 2014

Noniin tutot, nyt uhmataan Uunoja!

Son niin et o aika kertua viime aikojen maailman ympäri -matkoista. Meitähän ei oo täälä paljua näkynyt mut kyl siihen syy on! Meil on ollu niin rietasta tämä elämänmeno, et nyt on aika rauhottua keinutuolin ääreen ja kertua teille täkäläisestä tällingistä.


Viime kesänä ku olimma pyöräretkellä, nii meitä moitittiin siitä, ettemme ottaneet karttaa mukaan, vaan menimme suinpäin vaistojen varassa. Meil ei muka ole suuntavaistoa, ja pah. Oli miten oli, nyt me otettiin sivilisaatiosta oppia ja varauduttiin pyörein muodoin nimittäin karttapallo lähti mukaan. Kyllä meidän kelpasi sen varassa suunnistaa, siinon kuulkaa koko maailma sijoitettuna kartalle. Tästä lähtien voidaankin matkata maailman ääriin.


Ei muuta ku etiäppäin ja nokka kohti uusia Uunoja!


No heti ku päästiin perille, niin ne Uunon perkeleet hyökkäsi nälkäsinä kimppuun ja purasivat kinkkua. Haukansilmäiset huomaavat puremisjäljet yläpuolen kuvasta.


Muri ei uhmakkaista Uunoista välittänyt, vaan tanssi kuin vapaa valmentaja. Tämän kuvan napsaisi puolestaan innostunut Uuno, joka loi silmänsä Murin lepattavaan olemukseen.


Erään kerran meidät kutsuttiin kenraalikuvernöörin keksikesteille. Siel me mehustettiin mehevää pihviä ja hiillostettiin itse keisarinnaa.


Kun tehtiin lähtöä kesteiltä, kuvernööri lahjoitti meille vielä upouudet kalossit.


Viime kuukausiin on mahtunut paljon pellavaa ja joutilaita. Yksi yllättävistä kommelluksista oli äkkihäätö maasta. Satamasta lähteminen on aina kova kolli purtavaksi. Lähdettiin Kaspianmerelle merirosvoiksi mutta heti ensimmäisen mustan silmän jälkeen palattiin Suomeen jäkälää jäystämään. Ette kai te epäile meitä, lukijat?


Kaks gimmaa voi lämmittää toisiaan, sen moomma oppineet. Believe it or not, beliebers.


Välillä on hyvä hylkiä mediaa. T. Anarkistit vuodelt ysiviis, aika kiis mut siitä viis ☮


Ja välillä kannattaa näyttää merelle mitä soot miehiäs.


Uimavalvojinakin ollaan toimittu syäntalvella. Uimareit ei näkyny mut rahtilaivoi senki eestä.


Saatiin myös kunniatehtävä testata tuon raakileen kestävyys. Kyl tuos on ollu kutomista...


Keskel tuota rotiskoo oli rampoliini, jonne täti lähti lepattamaan. Se toivoi, et sateenvarjon kanssa olisi päässyt liitoon mut ei se päässytkään kiitoon.


Molimma myös hyvin otettuja, kun postilaatikkoon kolahti kutsu maailmancupin futismatsiin. Tai no me oltiin luettu se väärin, kutsu olikin perämetsän pallonpotkijoilta. Kyllä me kuitenkin siellä ottelussa keikisteltiin kuin ketterät gepardit, ja voitto tuli kotiin, kun vastustajat eivät tulleetkaan paikalle. Pelkäsivät raukat kovia otteita.


Tänään täti sai valaistuksen: Hän kohtasi maailman. Siel se tutisee tuulen viemänä kohti tietoisuutta.


Ollaan nykyään myös törkeen kovassa tikissä. Myyrää ei näy näis kuvis, kun se on tikattuna. Tikka tuli nokkimaan sitä varkain. Pian meitä varmaan alkaa näkymään fitness-mainoksissa, pitäkäähän silmällä. Vai olikohan se sittenkin se fitness-mainoksen vieressä oleva sipsimainos...

Ootte varmaan kuulleet, et ei kannata uskoa kaikkea mitä internetissä sanotaan. Nyt on korkia aika korkata totuus ja kertoa, mitä on tullut tehtyä viime kuukaudet. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat tulimmaista. Leppoisa lahnaus se on meiän mieleen.


T. Muri & Mäyrä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti