Noniin tutot, nyt muori jorisee joutavia!

Me viisikon kolmikossa olemma aina olleet jouluimmeisiä. Joulun odotus on mukavata, kun tontut kurkkaa akkunoista ja Murin tanssijalka alkaa vipattaa tonttubiitin tahdissa. Se tyär on vahan tuhma ehka mutta kyllä pukilta silti herkkua heruu.

Viisikossa on aina ollut perinteenä pikkujoulut mutta tänä vuonna niitä ei ole eikä tule. Kinkku sen sijaan tulee, piparkakut tulee ja maha tulee. Mitä sitä kieltämään. Lista pukille on kirjoitettu ja korvatunturille lähetetty. Muori vastaanotti sen katkerana, ja lähetti takasin. Ei ollut kuulemma tarpeeksi asiallinen. Kumma muori kun joutavia jorisee.

Siin on kuva viime vuojelta. Herkkumuona on osa meiän syäntämme, ja siihen me panostamme ostamalla kiinalaista kaupan pakastealtaasta. Kynttiläillallisia vietämme tasaisin väliajoin niin kuin kunnon keisarillisten kuuluu.

Siinä on Terri vuosien takaa. Herkkä otos, joka huokuu eläimellisyyttä.

Täsä me ollaa, tietokoneen juurella. On muuten tuore kuva, tätä postinkia tehdessä otettu. Harvinaista herkkua.

Tästä tuli nyt tämmöinen lyhyen läntä mutta se kuvastaa sopivasti kirjoittajiaan. Sitä paitsi, niin se menee elämässä yleensäkin, että välillä tulee lyhyttä ja välillä sitten pitempää, että ottakee iisisti vaan!

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt pois se meist!

Me saatiin kuulkkee tänään semmoinen holy kuningasidea, että hankkiudumme huonoista ominaisuuksistamme eroon. Kirjotimma ne kiveen, ja viskasimme veden pyörteisiin. Näin ollen ne ovat siis menneen kesän heiniä. Matkalla kuvauspaikalle meillä oli siis kirjaimellisesti kivikokoelma repussa.

Tarkoituksena oli, että kivistä tulisi silmiä hiveleviä taideteoksia mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Ajatus on tärkein.

Epävarmuus, ujous, saamattomuus, sikamaisuus, ylianalysointi, takertuvaisuus, mustasukkaisuus. Niistä me koostumme.

Olo oli kuin metsurilta pakoon päässellä jäneksellä, yhtä vapautunut. Viskoimme ne vetehen siitä syystä, ettemme koskaan enää joutuisi kohtaamaan niitä silmästä silmään. Tilanne on tietenkin huono sen ihmisen kannalta, jonka ongenkoukkuun nuo mökäreet vielä joskus tarttuvat.


Onnistuneen aktiviteetin jälkeen oli railakkaan riemutanssin aika. Pistimmä jalalla koriaksi, ja kutsuimme kemuihin myös höyhenystävämme sorsat. He pitivät juhlahumua yllä kauniilla vesimuodostelmillaan. Itse pysyimme kuitenkin maakrapuina.

Jos te haluatte kiivaasti päästä eroon ikävistä piirteistänne, niin ei muuta kun lehemää sarvista kiinni ja kohti hallittua tulevaisuutta. Joskus höpöhöpö-keinotkin tuottavat tulosta, uskokaa tahi elkää. Ja jos emme päässeet irti ikävistä vitsauksistamme näinkään railakkaasta riitistä huolimatta, niin ei se kuitenkaan maalimaa kaada. Sitä paitsi, yrittäminen on ensimmäinen askel onnistumiseen. Muistakkee tyäret ja pojkkernat aina myöntää asiat itsellenne sellaisena kuin ovat. Tämän syvällisen setin siivittämänä näkemiin taas tältä kertaa. Heitelkeehän kiviä!


T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt kömyräntti laukaisee!

Now girls, let's get this started. Piti vähä enklantiaki vilauttaa, että saataisi sitä kuuluisaa katu-uskottavuutta.

Me ollaan tultu siihen tulokseen, että ei noita kakslahkeisia kehtaa katella. Ei vaan kehtaa. Ku ei niin ei. Kuka kömyräntti on menny suustaan laukasemmaan sellaisen väithen, että misukat on dramaattisempia kuin miekkoset. Kyllä se vaan niin on, että se ei ole näin. Me ollaan kuulkaa seitkeet-luvulta asti kateltu tätä hunnimaista hullutusta, ja loppua ei näy. Ainakin meidän lähipiirissä kyllä miehekkeet on dramaattisempia, nimimerkillä kokemusta on liikaa. Mutta ei tässä suinkaan ole tarkoituksena yleistää (ai ei vai), yksilö on yksilö. Että elkeehän repikö pelihousuja siellä langan toisessa päässä. Antakaa meidän nyt vain purata syäntämme, ettei se pahus räjähdä.

Semmosta dramaattisuutta on olluna ilmassa, että alle meinaa jäädä. Sitä on vähän vaikea selittää, mitä me tarkoitetaan, koska ei kehtaa alkaa avautumaan mistään yksittäistapauksista. Pointti on nyt kuitenkin se, että ei se dramaattisuus ole yksinomaan naisten juttu. Se on enemmän miekkosten heiniä. Se on paskapuhetta, että miehet on mieleltään helppoja.

Toinen asia, mikä aiheuttaa mustaa mieltä, on se, että miehet eivät ymmärrä sanan ei-sanan merkitystä. Se on niin lyhyt ja ytimekäs sana, että ei luulisi sen olevan niin vaikea ymmärtää. Hox herrat: Ruinaaminen ihan minkä tahansa asian suhteen on pahin turn off ikinä, sanokaa meidän sanoneen. Tai no elkää kylillä huudelko, ettei saada vihoja niskaan tuohtuneilta timoilta ja tarmoilta mutta näin se asia kuitenkin on.

Toivottavasti ette nyt saaneet sellaista kuvaa, että muna ei kiinnosta koska totta munassa se kiinnostaa ainoastaan miehissä on vikaa. Kyllä neitokaisetkin toki osaa soppaa hämmentää mutta kyllä ne miehet vaan on siinä taidokkaampia. Mutta siis on miehet kuitenkin ihan mukiinmeneviä, kun sille päälle sattuvat. Kyllähän ne todellakin tuo elämään suolukkata, eikä siittä mitään tulisi, jos maailma olisi pelkästään naikkosia täynnä. Älkää kertoko tätä kellekään mutta on ne miehet kaikesta huolimatta tosi ihquja.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt kovenee loppua kohti!

Viisikon kolmikko kokoontui viikonloppuna. Lauantaina lähdimmä yhteistuumin kylille kahtelemmaa, että sovimmako me joukkoon. Kyllä me sulauduttiin katukuvaan. Aina pari mitätöntä bullea mahtuu sekhan.

Päämääränämme oli olla kunnon shoppailumisukoita, ja kyllähän tuo meiltä sujui kuin Kyllikiltä puutarhanlaitto ikään. Jos kyse on vaatteiden, kenkien tai korujen ostamisesta, niin me ollaan kuin kalat vedessä. Myyrä sai osumaa napaan paikallisessa lävistysliikkeessä. Tämän lisäksi Myyrä sekä Muri saivat korviaan koristamaan pari reikää. Kummatkin kokemukset kävivät toteen kauhun saattelemana. Perille asti hän saattoi. Myyrän parahdukset kaikuvat korvakäytävissä varmasti vielä kuukausia. Muri sen sijaan taisteli kunniakkaasti loppuun asti. No okei, kyllä Myyräkin ansaitsee kunniamaininnan urheudestaan.

Päivän mittaan kiertelimmä pimeitä katuja. Sivukujien pienet pullantuoksuiset putiikit saivat meidät tolaltamme. Näppeihimme tarttui niin pöllökoruja kuin huulenpunausvermeitäkin. Myönnettäköön myös, että Hese on meidän kutsumuksemme. Minkäs teet, kun hampurilaisarmeijan kutsuhuuto hivelee korvia, ja kiusauksesta on mahdotonta kieltäytyä.

Matka kylän humusta kotiin oli pitkä ja kivinen. Hyytävä viima toi mieleen muistoja legendaarisesta pyöräretkestä. Kipaisimme kaupasta baakkelssiainekset, ja Master Chef oli täten valmis alkamaan. Mielemme halajasi suklaista kaakkua, joten ei muuta kun hihat heilumaan. Muri oli meidän keittiöpäällikkö, ja hän handlasi pestinsä kuin kuningas. Mitä nyt poltti valkosuklaat pohjaan, ja unohti yhdistää kuivat ja märät ainekset keskenään. Ihmetteli vain, että mitenkäs tämä koostumus on nyt vähän kummallinen. Kinkkinen tilanne. Onneksi viisikon kolmikko löi kuitenkin viisaat päät yhteen, ja tilanne oli taas täysin hallinnassa.

Baakkelssi kumajasi uunissa toista tuntia mutta toivottua kehitystä ei tapahtunut. Kaakkuhan oli löysä kuin peräkammarin Paavolla. Kyllä se kuitenkin siitä loppua kohti koveni, ja makoisaltahan tuo maistui.

Lopuksi kaakku kuorrutettiin maito- ja valkosuklaalla. Lopputulos ei ollut haaveidemme veroinen. Pientä noottia jos suvaitsee antaa, niin kaakaojauhetta tuli laitettua vähän liian runsaalla kädellä, ja tästä saamme syyttää Mäyrää. Mutta hän katui tekoaan ja pyysi anteeksi. Ystävyys voi siis jatkua.

Lopputuloksena oli kakku. Se kai tässä on kuitenkin tärkeintä. Leipureita meistä ei välttämättä tule mutta se on sen ajan murhe. Viime kerralla kun teimme baakkelssia, niin tuli vahingossa leipastua teelusikka kakun sisään. Tällä kertaa kaakkuun leivottiin sisälle rakkaus. No vitsi vain, ei meiltä mitään rakkautta heru. Kukin etsiköön rakkautensa omin keinoin. Me ei olla siitä vastuussa.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt ei tohdita hypätä sekaan!

Me ollaan oltu vähän muilla mailla mutta nyt ollaan näillä mailla. Nokkaa ei oo näkyny. Ku ei näy nii ei näy. Kattokaas kun koko kesä meni työjuhtana, ja syksy meni killinkejä tuhlatessa sekä Robinia katsellessa kuunnellessa. Siis me ei kerta kaikkiaan tehty kesällä yhtikäs mithän. Suunnitelmat oli eeppiset mutta toteutusta ei ollut.

Nyt me oikeasti ajateltiin alkaa taas panostaa tähän yritykseen. Jos postinkeja ei ala kuulumaan, niin meille saa näyttää pitkää nokkaa mutta ei mielellään kiitos. Rajansa kaikella.

Vast'ikään ponkastiin SuperParkiin, joka on hulppea sisäaktiviteettipuisto. Ei jääty himaan jumittaan. Sen voimma sanoa, että se paikka on viisikon kolmikon sielu ja syän. Siellä heitettiin voltti jos toinenkin sekä käräytettiin kärrynpyöriä.

Me myös käveltiin nuoralla kuin vanhat tekijät ikään. Kun pelkkä kävely ei enää maittanut, niin oli spagaattien aika. Myös spaghettia alkoi tehdä mieli mutta minkäs teet. Urheilemaan kun on tultu, niin sillon ei spaghetin himolle paljoa sijaa anneta.

Totta puhuen, kyllähän me siellä urheilemisen lomassa myös muonattiin menemään mutta mitään ei tunnusteta. Seinäkiipeilyalueella oli ihan hillitön sininen valaistus. Tuntui kuin oltaisi oltu merenpohjassa. Meillä ei muuten ole noin isot nokat kuin kuvassa näyttää...

Voe kuulkaa tilaa oli temmeltää aivan riittämiin. Sieltä löytyi niin trampoliinia, liukumäkeä josta ei uskallettu laskea kuin myös monttua ja muuta aukkoa. Ennätettiin me myös parkour-mestareiksi tulla. Vähän otti kannuun välillä, kun pienet jonnet valtasivat valtakunnan. Ehän me seniorit tohdittu hypätä sekaan.

Trampoliinilla me harjoiteltiin kaikenmoisia voltin tynkiä ja kierteitä. Kuntohan siinä loppui. Ympärillä näkyi paljon pikkuväkeä mutta me ei annettu sen lannistaa. Oltiinpahan kerrankin paikan pisimpiä, vanhimpia sekä viisaimpia yksilöitä. Kusihan siinä kilahti hattuun. Hevisaurus oli hengessä mukana, ja se toi todella turvallisen olon. Miettikää jos hevisaurukset olisivatkin lohikäärmeitä: ne olisi hevikäärmeitä! Melkonen miete.

Se on loppu ny.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt slappeja tulee antaumuksella!

Tere mieheen tutot! On taas aika avata sanainen arkku. Se on ollut pitkään lukittuna mutta nyt avain on käsissämme, joten iloitkaamme!

Meillä ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Kesä kellisti kevään kumoon ja täsä me ollaa. Töitä on pukannut ja jos jonkinmoista retkeä. Aina sitä ei ehdi koneen ääreen keskittymään.

Tuli mieleen, että tässä postauksessa on puuttuva palanen, ja se on tällä kertaa Myyrä. Se gimma on jossaki menossa, joten tässä me, Muri ja Mäyrä väsätään postausta kahden. Koitetaan pitää tätä plokia pystyssä, vähän niin kuin työmiehet nojaa homeisiin paaluihin, ettei ne kaadu. Ei se varmastikaan ole mukava, että postinkeja tulee näin harvakseltaan mutta non je regrette rien. Emme kadu mitään. Kirjoitetaan jos kirjoituttaa.

Laiskuus on vaivannut viime aikoina. Myös on ollut myrskyisää raamaa ja paljon tunteita ja tuoksuja. Välillä harmittaa, kun maailmas on sikoja siel tääl. Mutta kyllähän meissä jokaisessa taitaa asua pieni potka. Joissakin se näkyy enemmän, toisissa vähemmän. Ei pelkät miehet ole sikoja mut kyl täytyy myöntää, et sellaisiakin tulee silloin tällöin kohdattua. Välillä tulee oltua niin sinisilmäinen, että vähän hävettää. Joskus naamio peittää kärsän, ja sitä menee sitten ansaan. Tänään alkoi ratiossa soimaan PMMP:n Joutsenet-piisi, ja sitä sitten kuunneltiin tunteella. Vaahdottiin piisin jokaisesta lauseesta, kuinka se pitää niin paikkansa.
https://www.youtube.com/watch?v=xu51l6Ei8dE
Soossittelemme, että kuuntelette tuota biittiä syän avoimena ja luette vaikka sen lyriikoita samalla. Jokainen sana on niin kaunis, aito ja todellinen.

Viime aikoina ollaan havahduttu, kuinka nopiasti aika meneekään. Siitä on 4 vuotta, kun me kolme tutustuttiin luokkaretkellä Norjassa. Me oltiin sillon 14-15-vuotiaita ja sillon maailma tuntui pikkuisen avautuvan. Tai siis siitä lähtien. Sen ikäisenä sitä ajatteli jotenkin olevansa jotenkin "ihan passelin" ikäinen, kypsähkö ja sitä rataa. Mutta nyt kun katsoo taaksepäin niihin vuosiin, niin tajutaan kuinka helekutan tädin korissa kulkevia pikkupilttejä me oltiinkaan. Ja ihan jokaikinen sen ikäinen on pikkuinen, naiivi ja keskeneräinen, vaikka ei sitä siinä iässä vielä ymmärrä. Ei sillä, että me nytkään vielä oltaisi mitään varttuneita ja valmiita tähän yhteen suureen bitch slappiin. Warning: Tässä iässä niitä bitch slappeja tulee antaumuksella kasvoille. Siis lähinnä henkisellä tavalla. Joskus käy niin, että suunnitelmat ja unelmat menevät ihan toisin kuin on ajatellut. Ja sen kaiken lisäksi tulee vielä tuhat muutakin umpisolmua ratkottavaksi. Siinä vaiheessa mieli on totisesti aika heitteillä.

Onni on kuitenkin se, että lähellä on ihania immeisiä inisemässä korvaan tai taputtamassa olkaan. Parasta on ehkä se, että ei tarvitse mitään sykiatria kun omat karvanaamat osaa aina sanoa juuri oikeat sanat tilanteeseen ja tunne on niin sykkivä. Mutta pakko myöntää, et suklaaki on aikamoista tehohoitoa.

Aina ei saa sitä mitä haluaa. Se on tullut opittua tässä rajussa maailmassa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä paremmin sitä osaa kuitenkin käsitellä. Jos joku lupaa jotakin, se ei välttämättä ole kestävää. Joskus pettävää kuin jää.

Me arvostetaan mielikuvitusta ihan kauhiasti. Miten niin hieno asia voikaan olla olemassa. Me ollaan huomattu ihan viime aikoina, että meillä kaikilla kolmella on ihan rajaton mielikuvitus. Siis oikeasti avaruuskin on meidän mielikuvituksiin verrattuna vaan pikkuinen suppea koppi. Me kolme tiedetään jo puolesta lauseesta mitä toinen sillä hetkellä ajattelee. Ja sitten onkin jo hetkessä kehittynyt vaikka mitä tarinoita sen lauseen ympärille. Jutut lähtee aina seitsemänteen ulottuvuuteen. Se on ihanaa.

Vielä yksi tärkeä asia. Nauttikaa aina hyvistä hetkistä, siis ihan joka kerta. Me ei nuorempana osattu sitä taitoa oikein ollenkaan. Ei osattu päästää itseämme vapaaksi, siis heittäytyä hetkeen, vaikka mielessämme kyllä tiedettiin tarkalleen, mitä olisimme tahtoneet tehdä. Nyt me onneksi osataan elää oman tahdon mukaisesti. Se on tosi arvokas asia. Jos sinulla on vaikka ihana ilta jonkun tärkeän ihmisen kanssa, niin ajattele mielessäsi edes parin sekunnin ajan sitä, kuinka onnellinen olet juuri sillä hetkellä. Äläkä myöhemmin ajattele mitään negatiivista siitä hetkestä, sillä kai muistat, että se hetki oli täydellinen. Siitäkin huolimatta, että hiukset oli sekaisin. "Don't cry because it's over, smile because it happened" on kulutettu quote mutta niin totta.

Nyt tuli kyllä aika syvällistä settiä. Eikä ollut edes vaikea pukea ajatuksia sanoiksi. Se on ihanaa kun ajatukset loksahtaa kohdalleen ja kirjoittaminen on niin helppoa, yhtä helppoa kuin seurata jokea, ja katsoa mihin se johdattaa. Tutot, pukekaa enemmän vaatetta, ettei poizut punastu ajatuksenne aina sanoiksi, niin kaikilla on helpompaa: Itsellänne, ja niillä, joille teillä on tärkeitä asioita sanottavana.

Me kuunneltiin kotimaista mussiikkia tätä tekstiä kirjoittaessa. Voi kuinka ne biitit inspiroikaan meitä. Erityisesti Juha Tapio on ikuinen klassikko meille. Aina kun katsotaan Juhan vitioita, niin me tuijotetaan ruutua kädet poskilla ja silmät sparklaten. Juhalla on niin rehelliset silmät, ja pakko myöntää, että sen simmuihin hukkuu. Pelastusrengasta ei näy mut eipä sieltä toisaalt tahdokaan ikinä pois. Ja biitit ovat täyttä tunnetta. Oho, menipä taas siirappiseksi. Juhalla on sellainen vaikutus...

T. Muri & Mäyrä

Noniin tutot, nyt ei kerrota edes naapureille!

Meillä oli pikkuinen pääsijäinen, vaan olihan se tokkiisa kaikilla. Munaa tuli joka tuutista, niinku asiaan kuuluu. Meille piilotettiin pääsiäismunia, sillä ilman niitä ei olisi meitä. Niitä löyty kuulkaas niin kattokruunusta kuin viherkasvin siimeksestä. Ja olihan niissä syömistä mutta kauaa ei menny. Kyllä se pääsiäinen on tutot semmosta aikaa, että se pistää veren kiertämään vanhemmassakin ruhossa.

Meillä oli girls' weekend with x-box. Haluttiin ottaa vähän misukasta mittaa videopelien parissa. Tuli kokkeiltua niin Halo reachia kuin Blinxiä ja Dark Souls kakostakin. Tuo viimeiseksi mainittu meni kyllä yli odotusten. Kyllä me neitokaiset handlataan nämä sotapelit, uskokaa tahi älkää.

Terveellinen ruokavalio on aina ollut se meijän juttu. Näiden lisäksi söimme kermalla höystettyä pekonipastaa. Täytyyhän se myöntää, että kaiken myös söimme. Pitäähän sitä varastoon syödä, jos yhtäkkiä puskee kriisiä maailmalla. Puolustukseksemme voimme kuitenkin ylpeänä todeta, että meistä on tullut salimisukoita.

Välillä sitä tulee vaan lahnattua yhdessä sängyn pohjalla ja tehtyä sellaista, mitä teemme aina, kun kukaan ei nää. Nimittäin tarinavideoita. Sanomme siis aina vuorotellen yhden sanan, ja niistä sanoista muodostuu sitten aina toinen toistaan jännittävämpiä viteoita. Sitä hupia tuli taas harrastettua viikonloppuna, ja nyt tekin saatte nähdä parhaita paloja!

Nauttikaa näkemästänne.

T. Myyrä & Mäyrä