Me ollaan oltu vähän muilla mailla mutta nyt ollaan näillä mailla. Nokkaa ei oo näkyny. Ku ei näy nii ei näy. Kattokaas kun koko kesä meni työjuhtana, ja syksy meni killinkejä tuhlatessa sekä Robinia katsellessa kuunnellessa. Siis me ei kerta kaikkiaan tehty kesällä yhtikäs mithän. Suunnitelmat oli eeppiset mutta toteutusta ei ollut.
Nyt me oikeasti ajateltiin alkaa taas panostaa tähän yritykseen. Jos postinkeja ei ala kuulumaan, niin meille saa näyttää pitkää nokkaa mutta ei mielellään kiitos. Rajansa kaikella.
Vast'ikään ponkastiin SuperParkiin, joka on hulppea sisäaktiviteettipuisto. Ei jääty himaan jumittaan. Sen voimma sanoa, että se paikka on viisikon kolmikon sielu ja syän. Siellä heitettiin voltti jos toinenkin sekä käräytettiin kärrynpyöriä.
Me myös käveltiin nuoralla kuin vanhat tekijät ikään. Kun pelkkä kävely ei enää maittanut, niin oli spagaattien aika. Myös spaghettia alkoi tehdä mieli mutta minkäs teet. Urheilemaan kun on tultu, niin sillon ei spaghetin himolle paljoa sijaa anneta.
Totta puhuen, kyllähän me siellä urheilemisen lomassa myös muonattiin menemään mutta mitään ei tunnusteta. Seinäkiipeilyalueella oli ihan hillitön sininen valaistus. Tuntui kuin oltaisi oltu merenpohjassa. Meillä ei muuten ole noin isot nokat kuin kuvassa näyttää...
Voe kuulkaa tilaa oli temmeltää aivan riittämiin. Sieltä löytyi niin trampoliinia, liukumäkeäjosta ei uskallettu laskea kuin myös monttua ja muuta aukkoa. Ennätettiin me myös parkour-mestareiksi tulla. Vähän otti kannuun välillä, kun pienet jonnet valtasivat valtakunnan. Ehän me seniorit tohdittu hypätä sekaan.
Trampoliinilla me harjoiteltiin kaikenmoisia voltin tynkiä ja kierteitä. Kuntohan siinä loppui. Ympärillä näkyi paljon pikkuväkeä mutta me ei annettu sen lannistaa. Oltiinpahan kerrankin paikan pisimpiä, vanhimpia sekä viisaimpia yksilöitä. Kusihan siinä kilahti hattuun. Hevisaurus oli hengessä mukana, ja se toi todella turvallisen olon. Miettikää jos hevisaurukset olisivatkin lohikäärmeitä: ne olisi hevikäärmeitä! Melkonen miete.
Se on loppu ny.
T. Muri, Myyrä & Mäyrä
Nyt me oikeasti ajateltiin alkaa taas panostaa tähän yritykseen. Jos postinkeja ei ala kuulumaan, niin meille saa näyttää pitkää nokkaa mutta ei mielellään kiitos. Rajansa kaikella.
Vast'ikään ponkastiin SuperParkiin, joka on hulppea sisäaktiviteettipuisto. Ei jääty himaan jumittaan. Sen voimma sanoa, että se paikka on viisikon kolmikon sielu ja syän. Siellä heitettiin voltti jos toinenkin sekä käräytettiin kärrynpyöriä.
Me myös käveltiin nuoralla kuin vanhat tekijät ikään. Kun pelkkä kävely ei enää maittanut, niin oli spagaattien aika. Myös spaghettia alkoi tehdä mieli mutta minkäs teet. Urheilemaan kun on tultu, niin sillon ei spaghetin himolle paljoa sijaa anneta.
Totta puhuen, kyllähän me siellä urheilemisen lomassa myös muonattiin menemään mutta mitään ei tunnusteta. Seinäkiipeilyalueella oli ihan hillitön sininen valaistus. Tuntui kuin oltaisi oltu merenpohjassa. Meillä ei muuten ole noin isot nokat kuin kuvassa näyttää...
Voe kuulkaa tilaa oli temmeltää aivan riittämiin. Sieltä löytyi niin trampoliinia, liukumäkeä
Trampoliinilla me harjoiteltiin kaikenmoisia voltin tynkiä ja kierteitä. Kuntohan siinä loppui. Ympärillä näkyi paljon pikkuväkeä mutta me ei annettu sen lannistaa. Oltiinpahan kerrankin paikan pisimpiä, vanhimpia sekä viisaimpia yksilöitä. Kusihan siinä kilahti hattuun. Hevisaurus oli hengessä mukana, ja se toi todella turvallisen olon. Miettikää jos hevisaurukset olisivatkin lohikäärmeitä: ne olisi hevikäärmeitä! Melkonen miete.
Se on loppu ny.
T. Muri, Myyrä & Mäyrä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti