Noniin tutot, nyt Minttu sekä Ville!

Ei ole yhtään kiva, että ihmiset aina ajattelee että meistä ei ole mihinkään. Me oomma muka pohjasakkaa. Me voidaan kertoa teille yksi pikkurillin kokoinen salaisuus. Meistä on kaikkeen, ja se on tosi juttu. Ja mikä parasta, me ollaan ihan tosissamme.

Kun me kolme ollaan suunniteltu jotakin ja kerrottu siitä muille, niin kukaan ei ole varmaan koskaan sanonut heti suoralta kädeltä, että "Hyvä idea, te varmana onnistutte!". Tosi kannustava ilmapiiri. Me aletaan pikkuhiljaa kyllästyä siihen, että me ei saada tukea eikä kannustusta at all. Eikä sillä ole mitään väliä, vaikka onnistuisimme: Silti meidän pitää todistaa aina uudelleen kykymme, eikä se siltikään riitä. Voi öhöränkkääne.

Jos meidän tutuilta kysytään, niin me ollaan uusavuttomia, lapsellisia, voi vitun idiootteja ja pelkkiä pieniä bulleja. Varsinkaan Mimmi ja Terri ei ikinä usko meihin, ei ikinä. Viime talvena, kun olimme reippaina menossa kolaamaan lunta, niin Mimmi toppuutteli ja sanoi "Älkää viittikö, ette te kuitenkaan ossaa. Minä tuun näyttämään miten se tehhään." Ei me tietenkään otettu Mimmiä mukaan, vaan mentiin ihan kyllikin katkerina kolaamaan niin että ihan pöllysi. Mimmi totesi sitten jälkikäteen häntä koipien välissä että "Kyllähän te sittenkin osasitte."

Aina kun me kerrotaan joku suunnitelmamme, niin reaktiona on yleensä helevetinmoista räkänaurua tai sitten meitä katsotaan kuin mitäkin pölvästejä. Toisaalta se on ihan hyvä asia, koska me saadaan siitä niin paljon poweria että voi yliluonnollisella tavalla onnellinen kyllikki senthän. Mitä vähemmän meihin uskotaan, sitä suurempi mielihyvä me saadaan onnistuttuamme. Me rakastetaan sitä hetkeä, kun ne ihmiset, jotka eivät uskoneet meihin, joutuvat myöntämään olleensa väärässä. Me suorastaan eletään niiden reaktioiden kautta.

Me ollaan multitalentteja varsinkin itserakkaudessa. Me osataan niin monia asioita, että ei se ole ihmekään jos alkaa heikompia hirvittää. Viime talvena me pyöräytettiin semmonen vanhojentanssimekko että alta pois. Meidän tutut ajattelivat, että kaksi viikkoa ei riitä sen tekemiseen mutta mepäs tehtiinkin se viidessä päivässä. Sen mekon valmistumiseen ei taas yllättäen uskottu yhtään mutta sitten kun se oli valmis, niin kappas vaan minttu sekä ville.

Rakkaat tutot ja sexyt kaksilahkeiset hox! Älkää ikinä lannistuko siitä, jos teihin ei uskota. Aina jos teitä aliarvioidaan, niin kääntäkää se teidän eduksenne. Todistakaa, kuinka väärässä he ovat, jotka eivät teihin usko. Paitsi on myös yksi toinen hauska taktiikka mitä me joskus käytämme, kun meidän kykyjämme aliarvioidaan. Joskus kun joku saarnaa meille siitä, että me varmasti tullaan feilaamaan, niin me vaan hymyillään mielessämme tosi kettumaiseen sävyyn ja ajatellaan, että "Voi lapsi kun tietäisit." Ihan vinkiksi kaikille, että siitäkin saa ihan kyllikisti mielihyvää. Aina ei tarvitse edes todistaa toisen olevan väärässä, riittää kunhan itse tietää sen ja uskoo omiin taitoihinsa.

Pssst tutot
Tämä menee jalan alle!

T. Muri, Muura & Maura