Noniin tutot, nyt ei enää syljetä lattialle!

Kauan kelkassa mukana olleet lukijamme varmasti muistavat, kuinka kauhealta päämaja on näyttänyt jo viimeiset puoli vuotta. Uusille lukutoukille tiedoksi, että päämaja (virallisesti herra päämajurin huone) on meidän eli viisikon kotoisa lahnaus- ja muonamaja. Siellä me vietämme aikaa juhlien rajusti (party hard) ja viettäen villiä nuoruutta.

Alunperin paikka vihittiin käyttöön syyskuussa vuonna 2012, kun olimme reippahasti piilottaneet kaiken verhojen taakse siivonneet koko paikan lattiasta kattoon. Puolen vuoden (pari kuukautta hyvällä säkällä) verran me ehdimme nauttia raikkaasta päämajastamme. Sen jälkeen suunta muuttui dramaattisesti. Emme jaksaneet enää huolehtia edes roskia lattialta ja pöydiltä. Me vaan heitimme tyhjät muonapaketit lattialle, ja jotta se ei olisi tuntunut liian kriminaaliselta, me varalta sanoimme, että "Oho en se minä ollut!". Nyt kevään aikana tilanne oli ehtinyt äityä jopa niin pahaksi, että syljimme lattialle... Sen jälkeen emme enää rohjenneet katsoa itseämme edes peilistä, sen verran huono omatunto oli kaikesta siitä sotkemisesta.

Kesäloman (noin 3 viikkoa sitten) ensimmäisenä päivänä meillä oli taas hippamat. Olimme päättäneet, että päämajan extreme makeover aloitetaan jossain vaiheessa kesää. Mimmi saapui tavalliseen tapaansa päämajalle. Hän löysi meidät, eli viisikon kolmikon, sohvan pohjalta kaiken törkyn alta hirmuisen muonakasan kanssa. Me emme jaksaneet edes tervehtiä Mimmiä,  josta hän tietenkin otti nokkiinsa. Hän kertoi innoissaan vauhdikkaasta päivästä muiden kamujensa kanssa mutta me emme vaivautuneet kommentoimaan asiaa mitenkään, me vain huokaisimme syvään ja kurotimme kädet muonakulholle. Siinä vaiheessa Mimmi poltti päreensä. Hän sanoi dramaattisesti "Mää lähen kottiin kattomaan telkkaria, jopa se on paljon mielenkiinnostavampaa kun teiän seura!". Ja hän haukkui meitä jopa vanhuksiksi, mikä loukkaus.

Ihmettelimme Mimmin dramaattista lähtöä mutta toisaalta se oli samalla meille potku persaukseen, että nyt on ryhdistäydyttävä. Niinpä joku meistä hihkaisi "Hei, alotetaan remontti nyt!" ja niinpä me laitoimme allit heilumahan. Remontti jatkui kokonaiset 3 päivää. Yhtenä päivänä me tehtiin sitä peräti 15 tuntia putkeen, ja pidettiin ainoastaan kaksi muonataukoa. Siitä voi jo päätellä, kuinka tärkeä juttu päämaja meille on, sillä harva asia menee muonan edelle.

 Edes 50 tunnin jälkeen päämaja ei ollut lähellekään valmis. Murin jouduttua lähtemään kotiin, Muura ja Maura jatkoivat kovaa kyynelten ja hien täyteistä uurastusta kaksin. Toissapäivänä kun Muri taas saapui maisemiin, me jatkoimme luonnollisesti kolmestaan. Yhteensä päämajan extreme makeoveriin kului siis kepposet 60 tuntia ja sen se on näköinenkin. Remontin aikana me tajusimme, että meistä ei tule remonttireiskoja eikä maalijannuja.

Sohvan takana oleva seinä me täytettiin inside-jutuillamme. Niitä on tässä kolmen vuoden aikana kertynyt huima määrä, ja ei tuohon seinälle mahtunut läheskään kaikki.

Ennen tätä remonttia meillä oli päämajalla kaksi tosi säälittävää sohvaa. Ne olivat jo aluperin melko kuluneet, ja meidän lahnauksemme pahensi asiaa aika lailla. Lopputulos oli se, että kaikki sohvatyynyt olivat revenneet, ja kerran Mimmin ollessa kuin juopunut turkkilainen hän hajotti jopa jalan sohvasta. Sen jälkeen jouduttiin hakkaamaan kirveellä siitä sohvasta loputkin jalat pois, ja lopputulos olikin sitten aika koominen. Eihän niitä sohvia enää kehannut edes katella, niin heivattiin ne sitten takapihalle odottamaan matkaa tuonpuoleiseen.

Suureksi onneksemme Muri julisti meille ilosanoman: Hänen kotonaan oli ylimääräinen sinkkusohva, jonka hän kantoi (160 kilometriä) vahvoilla käsivarsillaan päämajalle. Nimesimme sohvan Magritiksi, sillä kyseessä on hieno leidi, joka tietää arvonsa. Magrit on tuossa ylläolevassa kuvassa seinää vasten. Tuo toinen sohva me löydettiin vasta eilen mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Huristelimme autolla ympäri pitäjää kera peräkärryn ja turhauduimme, kun lähes kaikki kirpputorit olivat sulkeneet jo ovensa (sulkivat ne heti kun näkivät meidät). Onneksi oli vielä yksi kirpputori jäljellä, se on oikea aarrearkku. Siellä iskimme himokkaat katseemme tuohon vihreään oriin. Hintaa oli vain 30 euroa, joten kaupathan siinä pyöräytettiin. Sitäkin sohvaa näkyy tuossa kuvassa. Nimesimme hänet Traineriksi. Magritin ja Trainerin suhde syttyi heti liekkeihin, ja nyt he ovat toisissaan kiinni kuin takiaiset.

Kaapin ovella vartioi päämajan sielukas henki eli herra päämajuri. Hänen läsnäolonsa tuo turvaa ja tiedämme, ettemme ole yksin. Pöydällä kumajaa ihanat silppulamput ja tarkimmat silmät voivat havaita myös pikkuruisen unisiepparin.

Meidän silmäterämme - angstitupa. Sinne voi aina käpertyä, jos hippamissa tulee epätoivoinen olo. Se on myös moderni, sillä siinä on kaksi kerrosta, tosin ei hissiä.

Naulakon alle taiteilimme komiat pirulaiset. Vasemmalla näette Puton. Hän on melankolinen anarkisti, jolla on vahvat mielipiteet ja hampaat. Keskellä komeilee Peljo, väärinymmärretty sielu, joka hämmentää monta pientä kulkijaa. Oikealla kumajaa hyväsydäminen Epali, ja totta puhuen piruneuvosto ihmettelee, miten hänet on edes ristitty piruksi. Hänellä on liian hyvä sydän siihen hommaan. Näiden kolmen kikeron yläpuolella on pirupeikko eli muumipeikon vaiettu kaksoisveli (muumimammalla taitaa olla jotain kerrottavaa). Ja alapuolella on vartiossa ranskalainen pahis, tuo jokaisen tuton patonki.

Tältä näyttää, kun suuntaa katseensa ulko-ovelle. Mielestämme aika kyllikin tunnelmallinen. Ovessa lukee dramaattisesti "the end".

Eilen saimme vihdoinkin kutsua Mimmin katsastamaan uutta päämajaa. Me ei kerrottu sille tästä makeoverista ollenkaan etukäteen, joten se tuli sille ihan puun takaa. Me suoraan sanottuna odotimme dramaattisempaa reaktiota Mimmiltä. Ajattelimme, että hän pyörtyisi dramaqueenin elkein keskelle lattiaa, käsi notkeasti otsalla ja silmäripset kaartuen. Mutta kun ei niin ei. Kyllä se silti onneksi arvosti. Sitten kun Terri eksyy päämajalle, niin se ei varmaan edes huomaa muutosta. Tai no saattaa se kysyä derpisti "Onko täällä jotain uutta?".

Onhan tämä päämaja nyt ihan täydellinen, yhtäkään virhettä me ei löydetä, tuskin tekään. Kyllä tuolla nyt kelepuu höpäjätä syntyjä syviä ja suunnitella strategia hyökkäävien ahmojen ja muurahaiskarhujen pään menoksi.

Kehuja odotellen ♥
Muri, Muura & Maura