Noniin tutot, nyt kiipeillään kuin Tarzanit ikään!

Aloimme tässä muistelemaan viime kesää, joka oli täynnä rattoisia hetkiä ahmojen ja muiden villien italiaanojen karvakasojen kanssa. Viisikon kolmikko matkusti jalkansa uuvuksiin, laukussa leipää ja piimää vaan. Paras juttu koko kesässä oli ehdottomasti Savitaipaleen leipä. Se on jotakin niin yliluonnollista. Jos ette ole vielä päässeet sitä maistamaan, niin nyt äkkiä nokka kohti Savitaipaleen apajia. Sitä leipää me odotetaan ensi kesältäkin eniten.

Eräänä kauniina kesäpäivänä rynnistimme mahat ojossa Lappeenrannan uimarannalle. Siellä oli jos jonkinmoista seikkailurataa, ja me todellakin halajasimme sinne kiipeilemään kuin Tarzanit ikään. Pulikoimme myös tietenkin veden perukoilla.

Lähdettyämme pois rannalta aloimme metsästää muonapaikkaa. Ensimmäiseksi mieleemme ponnahti Hesburger, luonnollisesti. Ongelmaksi koitui kuitenkin äkkiä se, että Lappeenranta ei ole meille kaupunkina kovin tuttu, joten olimme eksyksissä kuin pienet Taavit konsanaan. Aloimme jo menettää toivomme etsinnän suhteen, joten Maura otti huikan vauhtihirmua rohkaisuryypyksi ja meni kysymään tietä Hesburgeriin. Koitimme tähystää katseillamme mahdollisimman hyviksimmän näköistä tyyppiä keltä kysyä. Silmiimme osui lopulta kaksi naikkosta, jotka näyttivät infoihmisiltä. Emme valitettavasti saaneet heiltä vastausta reittiongelmaamme. Sen sijaan he ragettivat meille Hesburgerin epäterveellisyydestä ja kehottivat etsimään paremman muonapaikan. Me ei silti lannistuttu vaan jatkettiin matkaa kera kompassin, lintukiikareiden ja trangian.

Me haluttiin olla mainstream ja ottaa tuommoinen LOVE-kuva. Oltiin tosi ylpeitä otoksestamme, kunnes katsottiin sitä kamerasta tarkemmin... Vasta silloin huomattiin tuo martta keikistelemässä kuumille rantakolleille.

Välillä suuntasimme kesäiset nokamme kohti mökkijärveä. Sinne pulahdimme sorsia katsastamaan. Ne sorsat katseli meitä pimeydestä selvästi pahat mielessä. Me annettiin niille leipää mutta silti he tuijottivat meitä raivoisasti. Kerran he suorastaan hyökkäsivät meidän päälle, ymmärrän kyllä. Hyvää me vain tahdoimme.

Päätettiin järjestää mielenosoitus sorsille ja ruvettiin nokkaviksi. Katsottiin niitä ylimielisesti.

Muuran mökin saunan lauteilla oli mukava lahnailla kuumina kesäpäivinä.

Hypellessämme trampoliinilla syntyi tämmöinen huba tilanneotos. Me naurettiin tälle kuvalle perseemme irti. Tämä kuva on siinä mielessä hyvin historiallinen, koska kun Muura näki tämän, hän huusi pää punaisena ja heltta heiluen "SÄÄ NÄYTÄT IHAN MÄYRÄLTÄ!" ja siitä se ajatus sitten lähti... Myöhemmin Maura kyllästyi siihen, että on ainoa eläin, niin hän keksi Muuralle nimen Myyrä.

Loppukesän ratoksi ruvettiin munamiehiksi. Mentiin cooleina katolle ottamaan ihania otoksia Mimmin kanssa. Välillä keskittymisemme herpaantui ja Mimmi vahingossa kuristi Mauraa. Ja huomatkaa kuinka Muura näyttää todella säälittävältä minijonnelta.

Ensikesältä me odotetaan Savitaipaleen leivän lisäksi sitä, että päästään Mauran katolle muonaamaan mansikoita, croisantteja ja juustosämpylää. Ja kaiken tämän kruunaa juoruilu. Kaikki muu on toissijaista.

T. Muura & Maura