Noniin tutot, nyt ei oteta vastuuta vaikka kuinka käsketään!

Tässä leipää maiskuttaessa juolahti pieniin sieviin mieliimme että mitäs helvettiä ihmiset? Onko kaikki ahmat kotona? Täytyy nyt julistaa yhdestä ikävästä asiasta. Tätikin tuli ihan kyyneliin. Nyt ei oikein päästä asiaan. Mikä siinä on, että kaikki on aina juomingeista kiinni. Nykyään ketkään ei pysty näköjään pitämään hauskaa ilman alkoholia. Nykyajan ala-asteelaisetkin juovat ja pössyttelevät menemään. Tässähän tuntee itsensä ihan ikälopuksi. Meitä ei yhtään kiehdo se, että me täytetään 18 vuotta. Mika vapaus? Paremminkin vastuu ja paine. Kaikki muut nuoret on toisilleen silleen että "Ähähä sää et oo vielä 18", niin me ollaan silleen "Ahaha sää oot jo 18, itseppä olen viela tutto!"

On tosi mielenkiinnostavaa, että meistä kolmesta kukaan ei ole ollut villissä nuoruudesssa kapinallinen. Mikä siinä kapinallisuudessa viehättää, kun kaikki näköjään halajavat olla kunnon badasseja? Monilla tuntuu tulevan jossakin vaiheessa nuoruutta se vaihe, että tahtoo pahistekojensa (juominen, tupakointi, huumeet) kautta vittuilla vanhemmilleen. Meillä se on päinvastoin: me ei ikinä tahdottaisi tuottaa vanhemmillemme sellaista pettymystä.

Tempaukset ovat elämän suolukka, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Me tehdään tempauksia aina kun hippamat kumajaa. Yöt ovat tempauksille otollisinta aikaa, silloin on lystiä. Monet ihmiset ovat ihmetelleet, että miten me tehdään semmosta ilman, että ollaan kännissä. Me otetaan se todellakin kohteliaisuutena. Vahingossa nousee aina kusi päähän, kun meillä on niin hauskaa ilman alkoholia. Me ei tunneta ketään muita, ketkä olisivat niin vapaita ja rentoja selvinpäin. Ja kaikki tarinat mitä ihmiset kertoo hauskoista hetkistään ovat tapahtuneet silloin kun he ovat olleet siis niin kännissääh.

Me ollaan tosi nolifeja, noloja, pentuja, ei osata ottaa vastuuta, meidän pitäisi kasvaa aikuisiksi ja lopettaa kaikki säälittävät mehukestit. Siinäpä pähkinänkuoressa mitä meistä ajatellaan. Kyllä me ollaan pentuja, oikeita pikku ahmanpentuja, aivan niin kuin kaikki meidän ikäiset. Ja vastuutakaan ei oikein osata ottaa, se suorastaan kauhistuttaa meitä. Mutta se lämmittää mieltä, että eivät muutkaan onneksi sitä osaa tehdä. Ei se tee kypsää ja vastuullista ihmistä, että ryyppää joka viikonloppu kyllikin piharoskiksessa kukonlauluun asti.

Se on tosi outoa, että meidän kaltaisia ihmisiä pidetään yleisesti nolifeina. Eihän siinä ole mitään logiikkaa. Eikö se ole surullisempaa, jos ei hauskanpitoon tarvii jotakin aineita? Eikö se tee ihmisestä aika nolifen... Kaikki aina sanoo, että ei voi tietää kuinka hauskaa on kännissä, jos sitä ei ole kokeillut. Sitten kun me kaikki ollaan 18v, niin me aiotaan kokeilla sitä jumalten juomaa nimeltä alkoholi. Voidaan sitten ihan rehellisesti tulla sanomaan, että oliko meillä hauskempaa kuin yleensä. Me epäillään sitä, sillä alkoholi on saanut aikaan niin paljon pahaa ja me ollaan nähty se ihan omin silmin. Maailma olisi niin paljon parempi paikka ilman sitä.

"Teidän pitäis pikkuhiljaa opetella ottamaan vastuuta ja lopettaa teidän lapselliset hippamat". Jopa tuollainen lause on tullut kuultua eräältä ihmiseltä, joka oli ennen meidän tosi hyvä kaverimme. Joku aika sitten hän muuttui ihan kokonaan ja menetimme kaiken arvostuksen häneen. Me ei koskaan tulla ymmärtämään sitä, että miksi kaiken pitää olla kiinni siitä juoko vai ei. Me juodaan vauhtihirmua ja ollaan ihan höyryissä siitä. Ja mikä parasta, me ollaan ylpeitä itsestämme, ihan sama mitä muut ajattelevat.

T. Muri, Muura & Maura