Noniin tutot, nyt hippamat kumajaa!

Olipa kerran pieni viisikko. Kuten nokkelimmat voivat jo nimestä päätellä, meitä on yhteensä viisi ihmistä. Alkuperäinen viisikko syntyi vuonna 2010. Siihen kuului meidän kolmen lisäksi meidän kaksi muutakin kaveria, mutta koska he alkoivat pikkuhiljaa muuttua, he eivät sitten olleet enää viisikkoainesta. Viimetalvena viisikkoon liittyi kaksi uutta jäsentä entisten tilalle: Mimmi ja Terri. Heidän liityttyään mukaan oli päivän selvää, että tämä on se ainoa oikea viisikko.

Luulette nyt varmaan, että keksimme viisikon siitä yhdestä kirjasarjasta, mutta ei. Eräät "pahikset" ja me olimme sotajalalla, ja he keksivät nokkelan pilanimen meidän porukalle: viisikko. Siitä se ajatus sitten lähti.. Sehän kuvastaa meidän porukkaamme täydellisesti. Kiitos ideasta.

Ensimmäisen kerran olimme alkuperäisellä porukalla Muuran luona yötä joulun aikaan 2010. Halusimme keksiä ajanvietoillemme coolin nimen. Aluksi kutsuimme niitä kotibileiksi (oksettavaa) mutta siitä se lopulta muovautui keksikemujen ja iltahippamien kautta hippamiksi. Talvella 2011 Mimmi ja Terri lyöttäytyivät sakkiimme, ja samoihin aikoihin kaksi edellistä jäsentä suuntasivat nokkansa kohti muita seutuja.

Alussa hippamat kestivät aina vain perjantai-illasta lauantaiaamuun. Jossakin vaiheessa keväällä onneksi tajusimme, että voisivathan hippamat kestää useammankin päivän ajan, daa. Kesäloman 2012 alussa, kun Murin olisi pitänyt lähteä jo kotiin, niin Muuran ja Mauran katseet kohtasivat. Kumpikin tiesi tarkalleen, mitä se katse merkitsi: Hippamat eivät voisi loppua vielä... Emme erikseen edes sopineet asiasta, kun tiesimme että katse riitti. Sama katse toistui neljänä seuraavanakin päivänä, ja niinpä hippamat jatkuivat yhteensä n. viikon. Niiden hippamien jälkeenkin meillä on ollut vaikeuksia kontrolloida hippamien kestoa, mutta se ei todellakaan haittaa.

Puolentoista vuoden ajan olimme viettäneet jokaiset hippamat Muuran kotona mutta 2012 kesäloman lopulla Muuran papo ryhtyi vastarintaan, joten emme voineet enää majailla siellä. Oli keksittävä sotasuunnitelma. Saimme ajatuksen, että Mauran kodin yhteydessä oleva varastohan voisi kelvata. No, kutsuimme Mimmin ja Terrin sinne mutta Mimmi alkoi heti tapansa mukaan valittaa. Nyt kun jälkikäteen ajattelee, niin ei se oikeastaan ollut mikään ihme... Se paikka oli täynnä hämähäkkejä, sahanpurua ja kaikkea roinaa silmän kantamattomiin. Hyvä jos siellä pystyi edes hengittämään.

Sitten Muura ja Maura saivat holy kuningasidean: Kunnostaa paikka, jotta se voisi nousta loistoonsa. Elokuun lopulla ryhdyimme tuumasta toimeen. Aloitimme urakan kolmelta ja se oli valmis vasta keskiyöllä, eli yhdeksän tuntiahan siinä vierähti että pätkähti. Mukaan mahtui pari riitaakin mutta mitäs pienistä.

Ja tässä lopputulos. JJJES. Yhtään liioittelematta se on täydellinen. Uskoimme kyllä kokoajan, että saamme paikasta hienon, mutta että näin hienon... Kusihan siinä kilahti hattuun.

Nyt te varmaan luulette, että me ollaan semmoisia perus ryyppääviä teinejä, jotka kertovat mielissään siitä, kuinka heräsivät edellisenä yönä pusikosta. Me voimme ylpeänä kertoa, että emme ole koskaan juoneet alkoholia. Juomme hippamissa vauhtihirmua, hevisaurusta sekä muita limsoja. Ihmettelette ehkä että miksi vauhtihirmua. Syy on yksinkertainen: "Ei vauhtihirmu lisää rohkeutta anna, mutta lisää voimia!"

 Samana yönä, kun oltiin saatu paikka kunnostettua, niin saimme idean tehdä paikallemme hienon kyltin. Väkersimme kyseistä kylttiä 2 tuntia mutta oli se sen arvoista, kuten kuvasta huomaatte. Samalla keksimme paikalle loistavan nimen: Viisikon päämaja. Nyt tuo kyltti kumajaa päämajalla suksen kärjessä roikkuen. 

Nykyään meille on itsestäänselvyys, että meillä on hippamat joka viikonloppu, jos ei tule esteitä. Hippamat kestävät nykyään perjantaista maanantaihin, ja lomilla sitten koko loman ajan. Täydellinen.

T. Muri, Muura & Maura