Noniin tutot, nyt syödään sammalta!

Olemme steinerin kasvattilapsia. Jos ette tiedä mikä on steinerkoulu, niin hävetkää. Ja jos ette vielä tässä vaiheessakaan kiinnostuneet, niin hävetkää vielä enemmän. Muura ja Maura tapasivat ekaluokan tutustumispäivänä. Mauralla oli oranssia lankaa koristamassa hiuksia (luuli olevansa tyylikäs). Sinä päivänä meidän tuleva opettajamme kertoi meille satuja ja selosti se kaikkea muutakin. Me saimme piirtää talon, puun ja ihmisen.

Syksyllä 2002 koulu sitten alkoi. Luokkahuoneemme oli todella kotoisa. Katossa roikkui vaaleanpunaista silkkikangasta, seinät olivat vaaleanpunaiset, pulpetit olivat kahden istuttavia, valkoiseksi maalattuja ja hienosti muotoiltuja ja luokan perällä kumajasi lyyrat ja huilut sulassa sovussa. Lisäksi luokkahuonettamme koristi vuodenaikapöytä, johon opettajamme keräsi eri vuodenaikojen antimia. Esimerkiksi pöytäliinaa vaihdettiin sen mukaan, minkä värinen maa oli siihen aikaan vuodesta. Jouluisin pöydälle ilmestyivät kivi, kasvi, eläin ja ihminen. Muutenkin koko koulu on sisustettu steinertyyliin, eli kotoisasti ja värikkäitä sävyjä käyttäen. Käytävien seinillä on kauniita maalauksia ja steinerhenkeä.

Ekaluokalla luokkahenkemme oli erittäin hyvä mutta siihen se sitten jäikin... Seuraavana kahdeksana vuotena ei meidän luokassa ollut päivääkään, jolloin kaikki olisivat olleet sovussa. Aina jotkut olivat sotajalalla, ja kaveriporukat eivät pysyneet edes puolta vuotta samoina. Muura ja Maurakin ovat vuosien saatossa olleet riitapukareina toistakymmentä kertaa mutta onneksi niistä ajoista on selvitty. Ehkä kaikista traagisin välikohtaus tapahtui tokaluokalla, kun Mauran puolue rupesi lähestymään Muuran puoluetta uhkaavasti. Sitten Maura sanoi dramaattisesti: "Syökää te vain söpöläisten veriranskalaisia!". Muuralle jäi siitä elinikäiset traumat.

Ekaluokasta kutoseen me saatiin muonata täydellistä luomuruokaa. Sitä valmistettiin koulumme yhteydessä olevassa päiväkodissa, jossa Muura vietti lapsuutensa kulta-aikaa. Sitä muonaa on vaikea sanoin kuvailla. Se oli niin hyvää, että alkoi edes ajatellessa sitä kielinahkoissa vipattaa. Kahden oppilaan piti aina hakea ruokakärry päiväkodilta, joka sitten kuljetettiin omiin luokkiin. Joka päivä pääruoan lisäksi tuli korillinen uunituoreita sämpylöitä, joita kaikki ryntäsivät hakemaan pää kolmantena jalkana heti, kun ruokakärryn kilinä kuului. Aina kun ruoka uhkasi loppua, niin lisää lähdettiin metsästämään muista luokista. Meidän ollessa kutosluokalla keittiönväki otti sitten lopputilin, ja jouduttiin alkaa syömään kansalaisopiston puolella olevassa ruokalassa. Kyllä sitä heti huomasi aikamoisen eron niiden muonien välillä.

Steinerissä lapsi saa olla lapsi niin kauan kuin tahtoo. Meillä ei tullut moneen vuoteen ns. oikeaa läksyä, vaan semmoisia pikkuisia tehtäviä, esim. kirjoita nimesi käyttäen varpaitasi tai keitä perunoita. Ala-asteella opetus oli ehkä hitaampaa kuin peruskouluissa mutta emme usko, että siitä on ollut mitään haittaa. Steinerissä opetetaan muutakin, kuin mitä tarvitaan pelkästään kokeiden läpäisemiseen. Ettette nyt saisi sellaista käsitystä, että steinerissä saa tehdä ihan mitä vaan eikä ole pakko opiskella jos ei huvita, niin ei se nyt sentään niin mene. Tottakai meidänkin on pitänyt opetella kaikki ne asiat, mitä oppivelvollisuus vaatii mutta opettajat koulussamme osaa tehdä niistä mielenkiintoisia kertomalla esimerkiksi opettavaisia tarinoita asiaan liittyen.

Vitosluokalla Muri suuntasi nokkansa kohti steineriä. Meidän luokka spekuloi kauheasti, että sieltä on tulossa varmaan joku pissis mutta feilattiin aika pahasti luuloissamme. Murilla oli ekana steinerpäivänä päällään raitapaita (koska kaikkia kuitenkin kiinnosti). Ei tuolloin vielä tutustuttu Muriin. Yritettiin kyllä välillä pyytää sitä leikkeihin mukaan mutta se rökäle tuuppasi aina kieltäytymään.

Ihmiset tietävät ainakin täälläpäin yllättävän vähän steineristä. Me ollaan vuosien aikana saatu kuulla jos jonkinmoista huhua, mitä on ollut liikkeellä steineristä. Kuuleman mukaan me kerätään auringonvaloa purkkeihin kaavut päällä, syödään sammalta, meillä ei ole pulpetteja eikä tuoleja, steiner on tarkoitettu vähä-älyisille, ylioppilaskirjoituksia on helpotettu steinerlukiolaisia varten ja loputtomasti muita päättömyyksiä. Noista mikään ei pidä paikkaansa. Tosin kyllä meidän koulussa tehdään paljon uniikkeja juttuja. Esimerkiksi Martinpäivänä ala-asteelaiset lähtevät lyhtykulkueelle pimeällä kera omatekemien lyhtyjensä. Muura oli 3-luokkalaisena kirjoittanut päiväkirjaansa näin: "Koulussa oli tänään sikasiisti päivä, juhlittiin Martinpäivää". Ja sitten on tietenkin eurytmia............

Alettiin saamaan kokeista numeroita ehkä kasiluokalla. Meillä oli sama opettaja 8 vuotta, jonka jälkeen siirryimme yläasteelle, sillä meidän koulussamme yläaste alkaa periaatteessa vasta ysillä (kyllä, ysillä). Steiner on kuin eräänlainen elämänkoulu, ja me ollaan aina pidetty sitä kuin toisena kotinamme.

Ainiin, voitte kysyä meiltä ihan mitä vain steineristä. Siitä riittäisi kerrottavaa tuntikausiksi, joten tästä postauksesta jäi puuttumaan tietenkin vaikka ja mitä.

T. Muri, Muura & Maura