Noniin tutot, nyt ei jumaleissön olla kaikkien mieleen!

Nyt on ollut semmosta hyllynmyllytystä sen suhteen, että minkämoinen naisimmeisen pitäisi oikein olla. Monien ihmisten mukaan oikia naikkonen on runsaskuituinen, joka ei tyynyä pyllynpehmikkeeksi tarvitse. Onko ne muut naiset sitten vääriä naisia, vai miten tämä logiikka nyt menee?

Siis mitä humpuukia tämä nyt oikein on... Kyllä se naiseus on ihan muista asioista kiinni kuin siitä, millaiset muodot naikkoselta löytyy taka- tai povitaskusta. Esimerkiksi muuan nimeltämainitsemattoman The Voicen uutisissa näkee vähän liikaa tätä oikea nainen -termiä käytettävän. Kyllä se nainen on ihan oikea, oli se sitten pornotähti tai sumopainija.

Yleistäminen näissä asioissa on niin järjetöntä. Kaikki olette varmaan kuulleet lauseita kuten "Miehet tykkää kun on mistä ottaa kiinni" tai "Lautoja saa rautakaupastakin". Jumalauta nyt saatana. Ei voi todellakaan sanoa, että miehet tykkää jostakin tietystä asiasta. Se on kuulkaa ammoisista ajoista lähtien ollut niin, että yksi tykkää banaanista, toinen tykkää omenasta ja kolmas tykkää molemmista. Vaikka banaani olisi maailman suosituin hedelmä, niin se ei jumaleissön ole kaikkien mieleen.

Nykyään on kuulemma alettu valmistaa ei-niin-laihoja barbieita, ettei isokokoisemmille lapsille tulisi paha mieli leikkiessään laihoilla nukeilla. Mitä ny helevettiä, ei kai lapsi kukaan oikeasti katso barbin tissejä silleen "Jumalauta että on hyvät tissit, oispa mullaki tollaset". Ei me ainakaan leikki-ikäisinä verrattu itseämme muovinukkeen, eikä varmasti muutkaan. Se on barbi, ei ihminen. Kaikki lapset kuitenkin näkee ympärillään ihan kaikennäköisiä naisia, että ei kai ne nyt oikeesti niiden sijasta vertaisi itseään muovinpalaseen. Järkeä päähän ylireagoivat vanhemmat kiitos. Purkkikasvatuksesta ei koskaan koidu mitään hyvää, just saying.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Tässä on tullu jauhettua semmosta kuraa viime aikoina näissä postingeissa, että eiköhän ole aika nyt vähän syventyä ajattelemaan.

Ollaan tässä pohdiskeltu, että mikä julumettu immeisiä vaivaa. Miksei vaan annettaisi kaikkien tykätä juuri niistä asioista, mistä kukakin tykkää. Jos joku haluaa pitää pottua nokassa, niin antaa pittää. Ei se ketään vahingoita paitsi korkeintaan sitä itteä. Ei se peruna ole teidän muonavarastosta pois, paitsi tietenkin jos se on teiltä pöllitty. Silloin saa ja pitääkin vähän mukiloida sitä pottunokkaa.

Semmostaki piti sanoa, että elekää nyt hyvät naiset ja herrat olko heti pää kolmantena jalkana tuomitsemassa, kun ette näe pintaa syvemmälle. Kattokeepa ku ei sitä ikinä voi tietää, mitä kenenkin pääkopassa liikkuu millonkin, vai liikkuuko mittään. Yksi maailman suurista ongelmista on mustavalkoinen ajattelu. Siitähän me ollaan vaahdottu varmaan aika useasti mutta syystäkin. Jos ollaan kerran siirrytty jo mustavalkokuvista värillisiin, niin eiköhän samanlaisen edistysaskeleen pitäisi tapahtua jo ajattelussakin. Mutta kun ei niin ei. Ehän me jakseta katella tätä touhua.

Nykyään on kunnon homokohu meneillään, ja sekään ei oikein mahdu meidän kaaliin. Siis millä perusteella jollakin olisi muka oikeus päättää, että minkälainen rakkaus on oikeanlaista. Uskovaiset tietenkin perustelee tuota asiaa Raamatun oppien mukaisesti, eli että Jumala on luonut naisen ja miehen rakastamaan toisiaan. Onko Jumala oikeasti muka niin ahdasmielinen? Raamattu on kuulkaa meleko vanha teos, että ihan kaikkea sieltä ei kannata soveltaa nykymaailmaan. Ja siis ei tässä ole nyt tarkoitus uskovaisia kritisoida sen kummemmin kuin muitakaan. Kyllä niitä ahdasmielisiä löytyy tässä maailmassa ihan joka kulman takaa.

Semmostakin asiaa kannattaa miettiä, että kumpi on oikeasti pahempi asia, esimerkiksi pedofilia vai homous. Jotenkin tuntuu, että nykyään homoudesta on tullut pahempi kriisi kuin lapsiin sekaantumisesta. Laittakaa nyt saatana ne asiat tärkeysjärjestykseen ja lopettakaa se turha vikinä. Ei sitä kehtaa kuunnella, kun kyse on kuitenkin aikuisista ihmisistä. Välillä tulee semmonen fiilinki, että tekisi mieli kumauttaa joitakin immeisiä paistinpannulla kuonoon, että jos sitä edes jotakin järkeä pälkähtäisi päähän.

Tulipa aika äkästä tekstiä, elkää ottako nokkiinne. Joskus vaan tulee mitta täyteen ja se on sitten menoa. Heittäkää hynthet niskahan ja lähtekää hiihtämään, että pääsee se mieli tuulettumaan. Homoja on aina ollut ja tulee olemaan, ja samoin ihmiskunta on aina feilannut ja tulee feilaamaan. Ei se siitä miksikään muutu, vaikka kuinka nalkuttaisitte (tai nalkuttaisimme) menemään. Totuus on kuitenkin se, että pahalla ei saa mitään hyvää aikaan.

T. Muri, Myyrä & Mäyrä

Noniin tutot, nyt uhmataan Uunoja!

Son niin et o aika kertua viime aikojen maailman ympäri -matkoista. Meitähän ei oo täälä paljua näkynyt mut kyl siihen syy on! Meil on ollu niin rietasta tämä elämänmeno, et nyt on aika rauhottua keinutuolin ääreen ja kertua teille täkäläisestä tällingistä.

Viime kesänä ku olimma pyöräretkellä, nii meitä moitittiin siitä, ettemme ottaneet karttaa mukaan, vaan menimme suinpäin vaistojen varassa. Meil ei muka ole suuntavaistoa, ja pah. Oli miten oli, nyt me otettiin sivilisaatiosta oppia ja varauduttiin pyörein muodoin nimittäin karttapallo lähti mukaan. Kyllä meidän kelpasi sen varassa suunnistaa, siinon kuulkaa koko maailma sijoitettuna kartalle. Tästä lähtien voidaankin matkata maailman ääriin.

Ei muuta ku etiäppäin ja nokka kohti uusia Uunoja!

No heti ku päästiin perille, niin ne Uunon perkeleet hyökkäsi nälkäsinä kimppuun ja purasivat kinkkua. Haukansilmäiset huomaavat puremisjäljet yläpuolen kuvasta.

Muri ei uhmakkaista Uunoista välittänyt, vaan tanssi kuin vapaa valmentaja. Tämän kuvan napsaisi puolestaan innostunut Uuno, joka loi silmänsä Murin lepattavaan olemukseen.

Erään kerran meidät kutsuttiin kenraalikuvernöörin keksikesteille. Siel me mehustettiin mehevää pihviä ja hiillostettiin itse keisarinnaa.

Kun tehtiin lähtöä kesteiltä, kuvernööri lahjoitti meille vielä upouudet kalossit.

Viime kuukausiin on mahtunut paljon pellavaa ja joutilaita. Yksi yllättävistä kommelluksista oli äkkihäätö maasta. Satamasta lähteminen on aina kova kolli purtavaksi. Lähdettiin Kaspianmerelle merirosvoiksi mutta heti ensimmäisen mustan silmän jälkeen palattiin Suomeen jäkälää jäystämään. Ette kai te epäile meitä, lukijat?

Kaks gimmaa voi lämmittää toisiaan, sen moomma oppineet. Believe it or not, beliebers.

Välillä on hyvä hylkiä mediaa. T. Anarkistit vuodelt ysiviis, aika kiis mut siitä viis ☮

Ja välillä kannattaa näyttää merelle mitä soot miehiäs.

Uimavalvojinakin ollaan toimittu syäntalvella. Uimareit ei näkyny mut rahtilaivoi senki eestä.

Saatiin myös kunniatehtävä testata tuon raakileen kestävyys. Kyl tuos on ollu kutomista...

Keskel tuota rotiskoo oli rampoliini, jonne täti lähti lepattamaan. Se toivoi, et sateenvarjon kanssa olisi päässyt liitoon mut ei se päässytkään kiitoon.

Molimma myös hyvin otettuja, kun postilaatikkoon kolahti kutsu maailmancupin futismatsiin. Tai no me oltiin luettu se väärin, kutsu olikin perämetsän pallonpotkijoilta. Kyllä me kuitenkin siellä ottelussa keikisteltiin kuin ketterät gepardit, ja voitto tuli kotiin, kun vastustajat eivät tulleetkaan paikalle. Pelkäsivät raukat kovia otteita.

Tänään täti sai valaistuksen: Hän kohtasi maailman. Siel se tutisee tuulen viemänä kohti tietoisuutta.

Ollaan nykyään myös törkeen kovassa tikissä. Myyrää ei näy näis kuvis, kun se on tikattuna. Tikka tuli nokkimaan sitä varkain. Pian meitä varmaan alkaa näkymään fitness-mainoksissa, pitäkäähän silmällä. Vai olikohan se sittenkin se fitness-mainoksen vieressä oleva sipsimainos...

Ootte varmaan kuulleet, et ei kannata uskoa kaikkea mitä internetissä sanotaan. Nyt on korkia aika korkata totuus ja kertoa, mitä on tullut tehtyä viime kuukaudet. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat tulimmaista. Leppoisa lahnaus se on meiän mieleen.

T. Muri & Mäyrä