Noniin tutot, nyt Hujolla on elämä edessä!

Kesä se tulla tömmäytti ja nyt on kuumaa. Me ollaan aloitettu kesä reippailemalla oikein olan takaa. Toissapäivänä siivotessamme päämajaa löysimme laatikon perukoilta erään herran. Hän näytti yksinäiseltä ja elämään kyllästyneeltä, joten päätimme ottaa hänet huostaamme.

Nimesimme kyseisen partaherran Hujoksi. Tutustutimme hänet heti Minun piskini-nimisen maskottikoiramme kanssa. He löysivät heti yhteisen sävelen ja kuten kuvasta näkyy, niin tunnelma oli oikein rattoisa.

Hujolla on suuri läheisyydenkaipuu, ja niinpä hän hakeutuu aina meidän syleihimme. Toissapäivänä, kun Hujo istui taivalliseen tapaansa Murin olkapäällä, niin tapahtui jotain arvaamatonta: Alkoi kuulua jäätävää ropinaa ja me ponnahdettiin pelosta melkein kattoon asti ja sännättiin tietenkin paniikissa karkuun. Siinä juoksiessamme tajusimme, että ei se ropina mihinkään katoa vaan seuraa meitä. Kun sitten viimein uskalsimme katsoa taaksemme, niin huomasimme että meitä seurasi valkoinen vana pieniä hippusia. Hujo oli siis jättänyt palasia itsestään. Me tietenkin reippaina työjuhtina korjasimme Hujon. Tänään, kun Maura tanssitti Hujoa, niin yhtäkkiä se sai jonkun raivokohtauksen ja lennähti dramaattisesti lattialle ja samalla sen sisuskalut levisivät pitkin pitäjää, taas. Kiitos vain Hujo, eiköhän se huomiohuoraaminen jo ala pikkuhiljaa riittää.

Tuossa vähän maistiaisia uudesta päämajasta, coming soon. Pujo halusi hypätä parrasvaloihin mutta se ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan...

...Nimittäin Hujo hyppäsi dramaqueenin elkein suoraan mutimustaan maaliämpäriin. Loppuilta menikin sitten sitä puhdistaessa.

Hujo on vielä vähän socially awkward, eikä se ole mikään ihme, sillä se on viettänyt koko elämänsä erakkona. Toivoa kuitenkin on, sillä Hujolla on kuitenkin elämä edessä ja hiippalakki päässä. Hujosta tulee vielä hieno mies, ja eipä aikaakaan kun sillä juoksee naisetkin perässä.

T. Muri, Muura & Maura