Noniin tutot, nyt otso hyökkää!

Me olimme pari päivää sitten retkeilemässä raa'an luonnon armoilla kuin Alaskan vaeltajat ikään. Kohteemme oli Muuran ja Terrin mumskun ja papan mökki keskellä villiä erämaata. Heti kun astuimme perillä ulos autosta, niin mahakas otso hyökkäsi kimppuumme me ihan oikeasti kuultiin kun lumihiutaleet tippuivat maahan. Se kuulosti aivan ihanalta eikä me oltu koskaan ennen tiedetty, että sellaisen asian voi kuulla. Siitä äänestä tuli mieleen joku lasten satuelokuva.

Me sitten vahingossa päädyttiin moneksi tunniksi lahnaamaan ja muonaamaan mökkiin. Mutta ei se haittaa jos vahingossa. Ja kuvattiin me myös laatuvideoita, siinä oli sitä jotain.

 

Ylläolevalla videolla Muura lauleskelee hymymielin Veikko Lavin Silakka-apajalla-biisiä. Ai että se on oikea musiikillinen aarre. http://www.youtube.com/watch?v=C5X-K3RfZdo Siinäpä vähän linkkiä kehiin. Meidän tavoite on oppia tuo biisi kokonaan ulkoa mutta siinä on vielä tekemistä, kuten Muuran laulamisesta huomaa. Mutta vielä me tehdään teidät ylpeiksi (tai sitten päinvastoin)!

Lahnaamisen jälkeen ryhdistäydyttiin, vedettiin poposet jalkahan ja rynnistettiin päätäpahkaa lumipeitteiselle laiturille. Siellä saatiin holy kuningasidea ottaa dramaattisia kuvia siitä, kun kaadutaan kaiteelta järveen.

Niin kylmä siellä lumessa telmiessä tuli, että eihän sitä mikään muu auttanut kuin kirmata saunaan  niin että perävalot vaan vilahti. Siellä me muisteltiin viikset kippuralla vanhoja hyviä aikoja ja siemailtiin vauhtihirmua. Välillä käytiin ulkona vähän viilentämässä nahkaa ja otettiin samalla mukaan lunta vähän kyytipojaksi. Saunan lauteilla sitten muonattiin lunta suoraan kauhasta, ai että teki eetvarttia.

Illan pimeydessä lähdimme tutkimaan yön mystistä tunnelmaa taskulampun kera. Puut humisivat ja tuuli enteili selvästi pahaa. Olimme täysin metsän armoilla. Pälyilimme pelokkaina ympärillemme ja pidimme tiukasti toisistamme kiinni. Meillä oli sellainen tunne, että metsässä vaanii ahma. Onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä ja pääsimme ehjin nahoin takaisin pirtin lämpöön. Ristus mikä reissu.

Mökillä oli todella siistiä niinkuin aina. Siellä on puhdas luonto ihan vieressä ja ei kuulu mitään kaupungin melua. Lumi on puhdasta ja tähdet loistavat kirkkaana taivaalla. Parempaa saa hakea. Me oltiin ysiluokalla Lapissa vaeltamassa. Sielläkin oli todella eeppistä. Juotiin siellä purosta maailman parasta vettä ja päästiin näkemään aitiopaikalta pala kauneinta luontoa. Sinne me lähdetään varmasti joskus uudestaan. Me ollaan muutenkin sitä mieltä, että rauhaisa luonto on paljon mielenkiinnostavampi juttu kuin joku yliarvostettu New York tai muu miljoonakaupunki. Ei kai siellä kuule edes omia ajatuksiaan. Niinpä me ajateltiin Amerikan sijaan valloittaa seuraavaksi Ahmatupa, joka sijaitsee Lapissa. Kai sen jo nimestäkin kuulee, että siinä on sitä jotain.

T. Muura & Maura