Noniin tutot, nyt ahma!

Lauantai-illan ratoksi päätettiin pyöräyttää baakkelssi. Koska hienostokauppa oli jo sulkenut ovensa, niin jouduimme tarpomaan uppolumessa kuin Alaskanvaeltajat ikään. Pääsimme maistamaan oikean seikkailijan elämää ylittäessämme hirmuista valtatietä. Muutama autoilija tööttäsi meidän peräämme, tiedä häntä mikä ongelma niillä oli. Päästyämme lumikuorrutteisina kauppaan aloimme tapamme mukaan pikkuturisteiksi. Ihasteltiin joka toista hyllyn purnukkaa hullunkiilto silmissä. Lopulta löydettiin etsimämme ja palattiin puolen metrin syvyisiä lumiaskelmiamme pitkin takaisin pirttihin.

Ohjetta siihen baakkelssiin meillä ei ollut. Heitettiin kaikki ainekset kulhoon ihan rändömillä. Leipomisprosessi sisälsi vispilänkauppaa ja pyllynheilutusta. Laitettiin siihen taikinaan extrana suklaakeksejä. Ne antoi sille kivaa lisäytyä. Baakkelssin muhiessa uunissa me lahnattiin sängyllä ja ajateltiin että oisi kiva lietsoa paniikkia. No eihän meistä mihinkään taaskaan ollut ja kakku meinasi polttaa päreensä uunissa kun ei jaksettu liikauttaa persettämme keittiön suuntaan.

Me kuorrutettiin kakku sulatetulla maraboulla ja kirjoitettiin siihen tekstiä valkosuklaalla. Maura jäi kiinni itse teosta pölliessään valkosuklaata suoraan kuormasta, joka kirjaimellisesti pamahti suoraan sen uumelon nokalle. Muura ja Muri ikuisti siitä paparazzi-kuvan.

Me ei olla ikinä oltu mitään jauhopeukaloita ja esimerkiksi syksyllä tehtiin Mimmille mokkapaloja, jotka feilas aika pahasti. Katsottiin oikein netistä ohje niitä varten, mutta silti siitä pellillisestä tuli semmonen mölli, että sitä ei voinut hyvällä silmällä katsoa. Toisaalta ajatus oli tärkein, ja Mimmi arvosti meidän elettä. Käytettiin mokkapalojen teossa sähkövatkainta, ja tämän uuden kakun teossa ei. Meidän kannattaa kai siis aina tehdä rändömillä, jos tahdotaan onnistua.

Oltiin ennen tuota kakuntekoa muonattu sinä päivänä tosi paljon ja meidän mahat oli täynnä kuin viisikon rahasäästöt. Siinä me sitten ihmeteltiin, että miksi me vielä kakkua sitten tehdään.. No tultiin siihen tulokseen, että kyllä ne mahat sillä kakulla lähtee. Tuossa on logiikkana se, ettei siinä ole mitään logiikkaa. Noh, täydellinenhän siitä tuli, mitä muutakaan olisi voinut odottaa. Kuohkea.

T. Muri, Muura & Maura