sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Noniin tutot, nyt martataan Murista!

Nyt on aika avautua vähän Murista, joka tunnetaan myös nimillä Murjantti, Kuri, Kurjantti, Kurja-Antti, Nurrmuri, Martta, Karsa sekä hento, siniverinen ja kuolevainen Murjantiinus. Tässä välissä pakko kertoa, että Muri on hyvin kriittinen siitä, että mitä kuvia siitä näkyy blogissa. Se ei ole kovin suostuvainen näyttämään nokkaansa täällä blogissa mutta onneksi saatiin laittaa ainakin nuo hyppykuvat. Mutta Muri on kyllä silti pahemman luokan linssijuhta... Aina hippamien jälkeen meidän kännyköiden gallerioissa kumajaa toista kymmentä kuvaa, joita Muri on ottanut itsestään.


Muri syö aina sipsejä suruunsa. Ja muutenkin se jäystää millon mitäkin. Viimeksi se söi peräjälkeen 10 tähtitorttua ja murusteli niitä oikein ivallisesti Muuran huoneeseen. Murin silmäterämuonaa on kaprikset. Aina kun se jättää talon, niin kaprispurkit kumajaa tyhjyyttään. Aina kun se on syönyt jotain ilman lupaa, niin se jättää jälkeensä vain viattoman viestin: "En se minä ollut".


Muutenkin Muri jättää ympäriinsä aina erilaisia lappuja. Joskus ne on romaaneja ja joskus vain angstinovelleja, missä ei ole mitään ideaa, hohoho.

Muri on arvonimeltään Martta. Myös Maura on Martta. Ne lähettelee joka päivä toisilleen kilometrin pituisia marttaposteja. Joskus marttoja ei arvosteta, koska he marttaavat Muurasta paljon... Joskus hippamissa martat ajautuvat nurkkaan katkeroitumaan ja kaikki vain halveksuvat heitä...

 Murilla on ihan kyllikisti kynsilakkoja, melkein 100. Se on hullu kynsilakkamuori. Maura on haaskannut Murille monta kynsilakkaa ja muutenkin Muri ostelee niitä hyvin usein. Sen viimeisin kynsilakka on täydellinen pimeässä hohtava lakka. Jopa Mimmi sortui käyttämään sitä viime hippamissa...

Muri on todella omalaatuinen kyllikki. Sitä ei oikein voi edes sanoin kuvata. Muri on todella sulava liikkeissään, todellinen kissanainen. Pimeydessä se hyppelee sohvan kaiteelta toiselle ja on yhtäkkiä ilmestynyt paikalle tyhjyydestä, mutta päivän valossa se ei suostu nostamaan persettäkään penkistä. Valo on sen arkkivihollinen. Mutta heti kun pimeys laskee niin Muri nousee valtaan.

Muri kutsuu itseään usein tädiksi. Sen suusta kuulee usein lauseen "Täti on nyt vähän väsynyt". Murin suusta kuulee muutenkin useasti legendaarisia lauseita, kuten esim.
"Niin vähän asiaa mutta niin paljon kerrottavaa"
"Kerro lisää, esitän kiinnostunutta"
"Täti on nyt perillä"


Me ei valitettavasti voida nähdä Muria kauhean usein, koska se asuu aika kaukana. Onneksi se kuitenkin pääsee tänne apajille suunilleen joka toinen viikko. Muri tuo elämään suolukkaa. Me rakastetaan tätiä. Messevä.

T. Muura & Maura

2 kommenttia:

  1. tää on tosi kiva blogi! En nyt tiiä tästä viellä paljo mitään, mutta rupeen seuraileen niin saan paremmin tietää :>

    VastaaPoista